Näkökulma Kati Soininen: Kun kekriä vietettiin, kysyttiin sisään astuessa uuniako vai köyriä? – Jos herkkuja ei tippunut, uuni iskettiin rikki

Kati Soininen

Kati Soininen

Kuka niin mielii, saattaa viikonloppuna naamioitua karhuntaljan alle sarvekkaaksi köyripukiksi tahi Runsauden haltijattareksi, jolla on iso rinta täynnä nännejä, ja kierrellä naapurustossa kysymässä kestitystä.

Köyrittärenkin tiedetään kulkeneen talosta taloon hupia etsimässä. Kulkuetta paimensi Kylän Kaisa, kylän pisin tai komein mies.

Näin tehtiin Suomessa ennen muinoin, kun kekriä elikkä köyriä vietettiin.

Tosin kestitys ei ollut nykyisen Halloweenin tapaan karkkia vaan enempi nauriinpäitä, lammasta tahi läskiä.

Sisään astuessa kysyttiin uuniako vai köyriä? Jos herkkuja ei tippunut, uuni iskettiin rikki. Vähän rankempi kepponen!

Kekriä vietettiin Suomessa perinteisesti sadonkorjuun kunniaksi.

Jos keyrinä ratsasti sialla, sai vastauksen.

Sen ajankohta määräytyi aina syystoimien lopetuksen mukaan.

Kekri oli ilon juhla. Silloin laulettiin, leikittiin ja tanssittiin.

Kun nuorena tyttönä opiskelin Helsingissä suomalaista kansanperinnettä, emme yliopistolla suinkaan viettäneet Halloweeniä vaan kekriä.

Juhlaan sai perinteen mukaisesti pukea vaatteet päälle nurinperin ja hauskaa oli. Muuta en niistä juhlista muista ja ehkä hyvä niin.

Vanhoissa runoissa juhlan tai pitojen jälkeistä päivää, jolloin talonpoikia tavallisesti vaivasi pohmelo, kutsuttiin köyriksi.

Palvelusväellä oli aikoinaan kekrin seutuun viikko tai kaksi vapaata.

Kun talossa oli syöty, juotu ja juhlittu, saivat piiat ja rengit lähteä vierailemaan kotiseudulleen.

Kansalliskirjaston ylläpitämä Finna levittää verkossa kekrin ilosanomaa ja kehottaa nykyihmisiäkin viettämään römppäviikkoa kekrin kunniaksi:

”Puhu tästä pomollesi yhtä luontevasti kuin hiihtolomastakin. Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa revi entisaikojen renkien lailla paita päältäsi ja huudahda: ”Nyt rinnus auki!” Juhli aamuun asti.”

Runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa. Tyypillinen juhlaruoka oli lammaspaisti, jota syömään kutsuttiin myös suvun vainajat.

Kekripyörykät ovat lihapyöryköitä, joihin on laitettu sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten esimerkiksi punajuurta.

Kirkko ei hyväksynyt pakanalliseksi katsottua kekrin viettoa.

Rangaistusten pelossa perheet saattoivat siirtyä navettaan syömään kekrin juhla-ateriaa.

Kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä. Juhlaan liittyi usein erilaisten enteiden ottamista ja tulevaisuuden ennustamista, kuten nykyään uutenavuotena.

Jos keyrinä ratsasti sialla, sai vastauksen:

jos sika vei pahnaan, ei miehestä ennen uutta keyriä ollut tietoa,

jos se ryntäsi portille, kosija ilmaantui.

Varkauden museoilla Wredenkadulla vietetään tänään torstaina alkaen kello 17 teemailtaa vanhan kansan kekrin kunniaksi.

Yleisö saa kernaasti pukeutua, vaikka kekripukiksi tai kummitukseksi.

Yhteiseen nyyttäripöytään voi tuoda perinneruokia ja tarjolle on luvattu ainakin tuhkassa haudutettuja naurispaistikkaita.

Nähtäväksi jää, pääseekö museolla ennustamaan tulevaa sikapossun kanssa.

Kommentoi