Mielipide | Monella kriitikolla tuntuu unohtuvan, että ilmasto ja ympäristö, jonka puolesta aktivistit osoittavat mieltään, on yhteinen

Warkauden Lehdessä (26.9.) julkaistu pääkirjoitus nosti esiin ikävän tosiasian. Ilmaston lämpenemistä ei voida enää perua.

Tekstissä nostettiin esille myös se, että kaikki toivo ei ole menetetty. Tarpeeksi varhaisella varautumisella voidaan niillä toimialoilla, joihin ilmastokriisi vaikuttaa eniten, minimoida edes osa ilmastonmuutoksen pahimmista mahdollisista vaikutuksista.

Olennaista onkin varhainen varautuminen ja tarpeeksi mittavat toimet ilmastonmuutoksen etenemisen hidastamiseksi. Mielestäni kuitenkin usein julkisessa keskustelussa jäämme tasolle, jossa riitelemme siitä, kenen vika ilmastokriisi on ja kuka on jo tehnyt eniten.

Näiden asioiden ymmärtäminen toki on tärkeää, mikäli haluamme aidosti edistää sitä, että tulevaisuudessa ymmärrämme paremmin ilmastokriisin syntyä ja pyrimme estämään ilmastonmuutoksen nopeampaa etenemistä ja biodiversiteettikriisin pahenemista niin globaalilla kuin paikallisellakin tasolla.

Mielestäni kuitenkin olisi ensiarvoisen tärkeää puuttua yleisesti sisäistettyyn arvoristiriitaamme.

Elämme ajassa, jossa riitelemme siitä, saavatko ihmiset osoittaa mieltään estämällä kulun yhdellä kadulla Helsingin keskustassa. Samaan aikaan vaikuttaa siltä, että harva meistä osaa rinnastaa rauhanomaisen kansalaisaktivismin siihen, että Jyväskylän Suurajot hidastavat ja hankaloittavat vuodesta toiseen liikennettä Jyväskylässä.

Vaikuttamisen keinot tuntuvat olevan aina vääriä.

Ilmastoaktivistit ovat jo vuosikymmeniä kuunnelleet samoja argumentteja kohdistuen heidän omiin henkilökohtaisiin kulutustottumuksiinsa. Myös vaikuttamisen keinot tuntuvat vuodesta toiseen olevan sattumoisin aina vääriä.

Monella kriitikolla tuntuu unohtuvan, että ilmasto ja ympäristö, jonka puolesta aktivistit osoittavat mieltään, on yhteinen. Kyse ei ole vain siitä, kuka ajaa saastuttavimmalla autolla tai minkä toimialan yrittäjät tulevat kärsimään eniten, vaan siitä onko meillä kenelläkään ihmisille tai muulle elämälle elinkelpoista planeettaa, mikäli emme kaikki kääri hihojamme ja vaadi sekä itseltämme että koko ihmisyhteisöltä parempia valintoja.