Näkökulma Hanna-Kaisa Melaranta: Aidat kaatuu kaatamalla: Aika, jolloin yhteiset asiat tulivat annettuna ilman asukkaiden mahdollisuutta vaikuttaa niihin, on toivoakseni pian ohi

Hanna-Kaisa Melaranta

Viime viikolla tapahtui se, mistä on haaveiltu vuosia. Tehtaan koulua ympäröivä aita lähti viimein aitojen taivaaseen. Moneen vuoteen se ei enää ollut tarpeen, kun lapsetkin koulusta lähtivät jo vuonna 2005.

Rikkinäisen ja ruman aidan poistuminen muutti Vanha Varkaus -alueen ulkoasua huimasti. Ympäristön siistiytyminen ja asumisviihtyvyys voivat olla joskus yllättävän pienestä kiinni.

Ystäväni kommentoi asiaa somessa lauseella ”aitojen kaataminen on tärkeää työtä”. Todellakin, sanan kaikissa merkityksissä. Aitoja kaatuu myös kuvainnollisesti, viimein jopa kaupunkiorganisaatiossa.

Osallisuus, yhteisöllisyys ja jaettu asiantuntijuus ovat, tai ainakin niiden pitäisi olla, jokapäiväisiä termejä läpi koko organisaation. Aika, jolloin yhteiset asiat tulivat annettuna ilman asukkaiden mahdollisuutta vaikuttaa niihin, on toivoakseni pian ohi.

Raja-aidat kaupunkiorganisaation ja kaupunkilaisten välillä hälventyvät.

Erityisen vahvasti nämä termit näkyvät uuden Hyvinvoinnin edistämisen palveluiden arjessa. Nuorten osallisuus, osallistuva budjetointi, Liikkuva Varkaus ja lapsille suunnattu Harrastamisen malli, sekä muut toimintamallit ovat upeita esimerkkejä siitä, miten kaupunkilaiset otetaan mukaan monella eri tasolla.

Aika, jolloin yhteiset asiat tulivat annettuna ilman asukkaiden mahdollisuutta vaikuttaa, on toivoakseni pian ohi.

Osallistumisen mahdollistaminen on tasa-arvo- ja demokratiatyötä.

Kansalaisyhteiskunnan rakentaminen ei ole kivutonta. Totutut tavat ja asiantuntijaroolin takaa kurkistaminen on edelleen vahvana minussa itsessänikin.

Kaupungin hommissa on totuttu siihen, että kaupunkilaisille tarjotaan valmis lopputulos, prosessi sen takana on yleisön silmiltä suljettu. Keskeneräisyyden tunnustaminen on hirvittävän vaikeaa, mutta samalla hurjan palkitsevaa. Kun olemme avanneet museon osalta myös sitä piilossa olevaa työtä yhteisölle, olemme saaneet takaisin aina paljon enemmän.

Yksi urani vaikeimpia ja samalla hienoimpia asioita on ollut museoiden kokoelmien avaaminen yleisölle, ensin vuonna 2014 piipunjuurella-palveluun ja viime vuonna osaksi Finna-palvelua. Se paljasti myös oman työmme virheet ja keskeneräisyyden.

Valokuvassa harakan nimeäminen varikseksi on ehkä sieltä lievimmästä päästä noloja tilanteita, joista yleisö on meitä korjannut. Asiantuntijuuden luovuttaminen yhteisölle toteutuu tässä noloudesta huolimatta hienosti, kun kuulemme heitä, jotka luontaisesti ovat parhaita oman elämänsä ja elinympäristönsä asiantuntijoita. Kun ihminen osallistuu tiedon rikastamiseen, hän saa myös oman äänensä kuuluviin.

Saavutettavaa, yhteisöllistä ja yhteistä varkautelaisten uutta museota rakentaessa olemme sitoutuneet siihen, että alistamme yleisön arvioitavaksi ja kommentoitavaksi aika lailla kaiken mitä teemme.

Varkautelaisten uusi museo tulee olemaan yhä voimakkaammin varkautelaisten yhteinen museo. Mukaan tähän työhön kutsumme ihmisiä laajasti eri ryhmistä. On tässä kuitenkin julkisesti tunnustettava, ettei keskeneräisyyden avaaminen ole helppoa edelleenkään, mutta ilman sitä avoimuutta aidat eivät kaadu.

Sillä vain ydessä tehty on yhteinen.

Kirjoittaja on Varkauden kaupungin museotoimenjohtaja.

Kommentoi