Ajatuksia arvottamisesta: Päättäjät haluavat kukin vuorollaan jättää puumerkkinsä historiaan – Onko se arvokas tapa toimia?

Matti Itkonen

Kuka on arvohenkilö? Voiko rakennus olla arvoesine? Millainen on perusteltu arvoarvostelma?

Miksi nykyajan olemushokema on: ”Sijoitamme ihmisiin emmekä seiniin.”

Mikä on sopiva arvoasteikko elämän tai olemassaolon mittaamiseen? Millaisia ovat punnitut sanat?

Ihmisen ei tarvitse tietää vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Olennaisempi on taito kysyä. Jos osaa kysyä, on jo ymmärtänyt asiasta jotakin.

Meissä kussakin valmiina oleva tieto on vain kyettävä saamaan esiin.

Minkä arvoinen on Varkaus? Kenen Varkaus on arvokas? Onko arvokkuudella hintaa? Miten ajan ja paikan henki vaikuttavat asioiden arvottamiseen? Onko olemassa vain välinearvoja? Liittyykö asiantilaan mitään arvoituksellista?

Päättäjät haluavat kukin vuorollaan jättää puumerkkinsä historiaan. Onko se arvokas tapa toimia?

”Ei ole enää Päiviönsaari entisellään”, saatetaan sanoa. ”Ja tilanne tästä vain pahenee”, voisi joku toinen vielä lisätä. On totta, ettei aika entinen enää palaa. Ei ainakaan sellaisenaan.

Mikä on sitten menneisyyden painoarvo?

Ilmeisesti ei kovinkaan suuri, jos mittapuuna pidetään lyseon purkamista. Nykyisyys ja tulevaisuus lienevät siis entisyyttä arvokkaampia.

Oliko tilanne silloin aikoinaan samanlainen, kun vanha saha ja Seuratalo hävitettiin? Olisiko nykyhetki parempi, jos olisi päätetty toimia toisin? Ainakin se olisi hotelli Oscariton.

”Ylpeys käy lankeemuksen edellä!” joskus itsevarmasti todetaan. Ylimielisyydestä seuraa rangaistus. Liekit veivät virkamiesklubin. Joku voisi nähdä asiassa jotakin kohtalonomaista.

Yhden aikakauden päättyminen mahdollisti toisen alkamisen. Tulivat padel-kentät. Millainen arvoasteikko sopisi tuota muutosta kuvaamaan?

Entä jos tuttu uimahalli katoaa? Tai paloaseman paikalle ilmestyy tyhjä tila? Olisiko tuhoaminen itseisarvo? Vai pelkkä välinearvo matkalla johonkin?

Päättäjät haluavat kukin vuorollaan jättää puumerkkinsä historiaan. Onko se arvokas tapa toimia? Ainakin sillä tavoin saataisiin tehdyksi pysyvät jäljet Päiviönsaaren olemismaisemaan.

Asioiden olemassaolotapa saattaa muuttua. Ajan henki vaikuttaa nykyhetken luonteeseen. Postista sukeutui Aparthotel Vanha Postitalo. Uusi aika ilmeni englantina. Lääkärikeskuksesta tuli Forenom Aparthotel. Suomen kieli oli siinäkin riittämätön. Onko kansainvälisyys kansallisuutta tähdellisempää? Oma kieli on otaksuttavasti liian pieni ihmisen olemiskodiksi. Toivottavasti suomi ei kuitenkaan merkitse epäarvoa ja englanti arvoa.

Tarvitaanko arvoarvostelmia? Onko asioiden arvottamista syytä pohtia? Ainakin aikalaiskeskustelujen perusteella vastaus kumpaankin kysymykseen on myöntävä. Kun ihminen vaikenee jostakin, hän myös hyväksyy tuon saman jonkin. Vai hyväksyykö?

Muistojen Varkaus ei aina tarkoita nyky-Varkautta. Kumpikin Varkaus on arvokas jollekulle. Se on hyvä perusta ryhtyä esittämään ajatuksia arvottamisesta. Verraton Varkaus on. Ei siis milloinkaan arvoton.

Kirjoittaja on FT, KT, kulttuurikasvatuksen dosentti, Jyväskylän yliopisto .

Kommentoi