Näkökulma Kari Rajamäki: Yhteisestä tahdosta syntyy tekoja

Kirjoittajan mukaan ammattikorkeakoulun aluekehitystyössä on saatava entistä paremmin esille maan kilpailukyky ja työvoiman tarpeet. Päivi Konttinen

Suomen EU-jäsenyyssopimuksessa on tunnistettu ja tunnustettu Itä- ja Pohjois-Suomen erityisasema EU:n alue- ja rakennepolitiikassa. Nyt asemaa kyseenalaistetaan maamme omien päättäjien toimesta heijastaen vahvaksi itsensä tuntevan Etelä- ja Länsi-Suomen poliittista asemaa. Tähän meillä ei ole varaa.

Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien on saatava jälleen käyntiin toimiva aluepoliittinen parlamentaarinen päätöksenteko, jolla uuden toiminnan sijoittaminen ja ratkaisujen aluepoliittisen vaikutukset voidaan arvioida ministerivaliokunnassa.

Edunvalvonnassa meidän tulee tavoitella puolueiden keskeisten edustajien saamista muun muassa valtiovarainvaliokunnan tärkeimmille päättäjäpaikoille. Päättäjien rooli ei saa jäädä vain yhteisten anomusten kirjoittamiseen, vaan sen on näyttävä vahvoina otteina puolueissa. Budjettivaltahan on eduskunnalla.

Edunvalvontamme ja toimintamme ongelma on aluejaon pirstoutuneisuus ja maakuntajaon toiminnallisen jaon jälkeenjääneisyys. Se energia, mikä uhrataan Itä-Suomen keskinäiseen neuvonpitoon, pitää koota koko Savon ja Karjalan yhteiseen strategiaan.

Itä-Suomi jää jakojäännökseksi, jollei pikaisesti ymmärretä maakuntien kokoamista. Kulttuurierot eläkööt, mutta edunvalvonnassa ja ministeriöissä sekä eduskunnan valiokunnissa pitää näkyä, ettei painoarvoa omaava laajempi alue toivo, vaan se on otettava huomioon ratkaisuissa.

EU-rahoituksella ratkaistaan kumppaniemme selviytyminen yhteisessä savotassa. Kaikki mahdollinen tuki Savon ammattiopistolle, Savonia-ammattikorkeakoululle ja Itä-Suomen yliopistolle sekä seutukuntien ja kuntien kehityshankkeisiin antaa vauhtia meille kaikille.

Ammattikorkeakoulun aluekehitystyössä on saatava valtakunnan tasolla enemmän esille Suomen kilpailukyky, alueiden elinvoima ja työelämän tarpeet. Myös yrittäjyyskoulutusta on lisättävä. Kansainvälisten osaajien sitoutumista alueelle tuetaan parhaiten koulutuksella mutta myös yritysten rekrytoinneilla ulkomailta.

Oppilaitosten, työnantajien ja kehittäjien strateginen kumppanuus näkyy osaamisen tuotannossa. Oppivelvollisuuden laajentaminen tukee sitä, että kaikilla nuorilla on mahdollisimman hyvät työelämävaltuudet. Se varmistaa myös yritysten työvoiman saatavuuden. Jos kansainvälisessä ja kansallisessa kilpailussa olevien paikkakuntien nuorille ei löydy yritystoiminnan tarvetta vastaavia kiinnostavia oppilaspaikkoja, ei synny vetovoimaa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusta on vahvistettava kansallisesti. Koulutuksen räätälöinnillä varmistetaan seutukuntien erityispiirteiden edellyttämät toimenpiteet. Sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttaminen kestävästi koko maakunnassa edellyttää sote-valmistelumme turvaamista alan koulutuksen tarjonnalla ja saavutettavuudella. Näin mahdollistetaan riittävät peruspalvelut sekä elämisen ja yrittämisen edellytykset myös pienemmissä kunnissa. Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat perheiden arjen turvaa, mutta myös yrittämisen vetovoimaa.

Maakuntavaltuuston väistyvänä puheenjohtajana haluan kopauttaa nuijaa vielä viimeisen kerran: Pohjois-Savon liitto on keskeinen työkalupakki niin kuntien kuin maakuntamme kehittämiselle. Maakuntatalo on täynnä tietoa, taitoa ja tekoja.

Vain kohtalonyhteyden ymmärtämisellä alueiden välisen kilpailun ratkaisevina vuosina viedään kehityksen kapulaa määrätietoisesti ja vahvalla otteella eteenpäin.

Kari Rajamäki

Kirjoittaja on valtiopäiväneuvos ja Pohjois-Savon maakuntavaltuuston puheenjohtaja

Kommentoi