Toimittajalta Sirpa Ylönen: Jos kasvisyöjä voi laittaa ruokaan nakkeja, miksi poliitikko ei voi taipua kompromissiin?

Sirpa Ylönen

Sirpa Ylönen

Horisontti

Vihreiden valtuutettuna aikoinaan Varkauden valtuustossa istunut Ulla Lehtonen puuskahti joskus politiikan typeryyttä. Ulla kertoi, ettei saanut ehdotuksiaan valtuustossa läpi, koska oli väärästä puolueesta.

Joku valtuutettu oli ihan suoraan sanonut, että hyvä idea, mutta ei sitä voi kannattaa, kun se tuli vihreiden edustajalta.

Ullan mielestä se oli typerää, ja taisi olla yksi syy, että hän jätti kuntapolitiikan. Ulla oli niitä ihmisiä, joiden mielestä tärkeintä oli, että asiat etenivät. Sillä kuka asiaa edisti, ei ollut niin väliä. Sain itsekin Ullalta korvaamatonta apua puutarha-aatteen ja luomuviljelyn edistämiseen.

Ullan asennetta kuvaa hyvin se, että vannoutunut kasvissyöjä laittoi kasvislaatikon sekaan nakkeja, jotta se maistuisi lapsille paremmin. Tärkeämpää, kuin pitää tiukasti kiinni kasvisruoasta, oli, että lapset oppivat yleensä syömään kasviksia. Vaikka sitten nakkien kaverina.

Nakkipolitiikalle olisi nykyäänkin tarvetta. Että nähtäisiin mieluummin hyvä päämäärä kuin jäätäisiin miettimään sitä, kenen esityksestä sitä kohti ollaan menossa.

Toisinaan astiaan jää pysyvä särö ja kuppi vuotaa loputtoman pitkään.

Jos joku väittää, että näin sitä nykyisin tehdäänkin, niin puhuu kyllä muunneltua totuutta. Ehkä joskus jossain asiassa, mutta aika usein pistetään hanttiin ihan vain siksi, että tuolle toiselle porukalle meidän porukan nyt on tapana pistää hanttiin. Toisinaan tätä tapahtuu myös oman ryhmän sisällä: kun joku oikein ottaa päähän, hänen edistämäänsä asiaan pistetään kapuloita rattaisiin, vaikka periaatteessa voisi olla samaa mieltä.

Valtakunnan politiikassa nähtiin koronan alkuaikoina poikkeuksellinen tilanne, kun kaikki puolueet olivat hetken aikaa samaa mieltä. Äkkiä se suli pois ja nyt on taas täysi rähinä päällä. Aina ei pysty ymmärtämään edes sitä, mistä lopulta rähistään.

Kuntavaalien jälkeen jokaisessa kunnassa puhuttiin hetki kauniisti yhteistyöstä. Sitten palattiin todellisuuteen. Voittaja pyrkii maksimoimaan valtansa, ja pahimmillaan se särkee hyvän yhteistyön, toisinaan jopa oman puolueen sisällä. Sirpaleista kasaillaan kokoon aitoa yhteistyötä milloin lyhyemmän, milloin pitemmän aikaa. Toisinaan astiaan jää pysyvä särö ja kuppi vuotaa loputtoman pitkään.

Ajan voisi varmasti käyttää muuhunkin kuin yhteistyön paikkaamiseen. Mutta onpahan meillä lehdissä mistä kirjoittaa.

En silti ole erityisen innokas konsensuksen ja täydellisen yksimielisyyden puolestapuhuja. Sekin oli ahdistavaa, kun puolueista ei saanut eroja hakemallakaan ja periaatteessa oli sama, ketkä voittivat vaalit: elämä jatkui kuten ennenkin.

Sen, että politiikassa on aatteita ja politiikkaa, on ehdottomasti hyvä asia. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että hyviä ideoita vastustetaan periaatteen vuoksi tai että mielipidettä ei voi muuttaa, jos saa sille hyvät perustelut.

Erityisen hölmöä on takertua valtakunnan politiikan kiemuroihin kuntatasolla, missä henkilökemiat ja näkemykset voivat suosia ihan toisenlaista ryhmittymien välistä yhteistyötä.

Aatteellisuus ja umpimielisyys voivat olla kaksi eri asiaa, ja kompromissi voi olla hyvä keino saada omaa asiaansa eteenpäin. Nakkeja voi välillä laittaa kasvislaatikkoon.

Kommentoi