Näkökulma Jukka Itkonen Tänä päivänä meistä pyritään kaikin tavoin tekemään historiattomia ihmisiä, koska juuretonta yksilöä on helppo heilutella

Kun ajatellaan ihmislajin kehitystä, kivikautiset käsikirves ja silmäneula ovat kokoaan suurempia keksintöjä. Kirveellä tietenkin pilkottiin ja veistettiin, silmäneula teki mahdolliseksi nahkavaatteiden ompelemisen, ja lämpimät vaatteet olivat tarpeen kylmissä olosuhteissa jääkautisen jääkerroksen vähitellen väistyessä.

Tietenkään ei sovi unohtaa tulta, se ei ole ihmisen keksintöä, mutta se, että ihminen oppi ottamaan tulen haltuun ja säätelemän sitä omien tarpeidensa mukaan, se on ehkä suurin muutos ihmislajin historiassa.

Tuli lämmitti asumuksia ja ihminen oppi myös kypsentämään ruokansa tulella ja sillä oli laajakantoisia seurauksia. Kypsennetty ruoka, vaikkapa nyt liha on helpommin sulavaa kuin raaka, vatsa ei enää tarvinnut yhtä paljon verta sen sulattamiseen ja vastaavasti aivot saivat enemmän verta.

Se oli edellytyksenä sille, että aivot saattoivat kasvaa liki nykyiseen mittaansa ja ihmisistä tuli niin sanotusti kehittyneempiä ja viisaampia, mitä on hyvin vaikea uskoa kun seuraa tapahtumia Kabulissa näinä päivinä.

Ja jatkuvasti uutisoidaan tuhoisista metsäpaloista, jotka riehuvat eri puolilla maailmaa ja kärventävät säälimättömästi metsiä, asumuksia ja ihmisiäkin. Taitaa sen tulen haltuunoton kanssa olla vähän niin ja näin.

Se kehityksen suunta, joka alkoi vaikuttaa voimakkaasti ihmisten elämään sai alkunsa siinä vaiheessa kun ihmiset oppivat viljelemään maata. Silloin syntyi kiinteitä yhteisöjä, joista tuhansien vuosien saatossa kehittyi kaupunkeja.

Periaatteessa jo aika varhain koko lailla samanlaisia kuin kaupungit joissa asumme nykyään. Tässä suhteessa elämme edelleen kivikautta.

Katselen ikkunasta Hesperiankadulle. Kadulla kulkee ihmisiä. Kaikilla näyttää olevan kiire.

Kuka tietää minne. Hätäisimmät ottavat juoksuaskelia. Ehtiä täytyy. On kiire jonnekin toiseen paikkaan kiirehtimään.

Heidän aivonsa on viritetty eri taajuuksille kuin minun. Heillä on kiirereseptorit ja minulla etanahymyilimet. He eivät ehdi ymmärtää, mikä onni on antaa ajan kulua omia aikojaan, ja mikä nautinto on edetä rauhallisesti, katsella ympäröivää maailmaa, sen pienimpiäkin ilmentymiä.

Tänä päivänä meistä pyritään kaikin tavoin tekemään historiattomia ihmisiä, koska juuretonta yksilöä on helppo heilutella.

Jo alakoulussa painotetaan jotain matemaattisia taitoja, niin kuin se olisi hyvän elämän ehdoton edellytys tai yksilön ja ihmiskunnan pelastus.

Enpä tuota ole kansakoulussa oppimieni laskentataitojen lisäksi tarvinnut käyttää edes toisen asteen yhtälöä, ja silti olen pärjäillyt ihan mukavasti tässä elämässä.

Lukutaito katsotaan nykyäänkin sen verran tarpeelliseksi, että alamaisten on syytä osata lukea ainakin auttavasti, jotta pystyvät noudattamaan sääntöjä ja tottelemaan määräyksiä. Kirjoitustaitoa ei enää pidetä niin tärkeänä.

Täysivaltainen aikuinen on tavallaan lapsi, mieleltään avoin, innostunut ja kyseleväinen.

Hän uskaltaa antaa itselleen luvan leikkiä ja leikitellä.

Kukahan se nyt oli, joku maailmankuulu taiteilija kumminkin joka parhaina luomisvuosinaan totesi: ”Meni yllättävän kauan kasvaa uudelleen lapseksi.” ”Lastenkaltaisten on Taivasten valtakunta,” sanoi Jeesus.

Eikä sitä edes tarvitse etsiä pilvien päältä. Se voi löytyä täältä maan päältä, meistä jokaisesta.