Mielipide Pirjo Raittila: Kaupunkikuva on tärkeä ja kun se on kunnossa, vetovoimaa riittää

Kirjoittaja muistuttaa, että kaupunkikuva on tärkeä vetovoimatekijä. Tuire Punkki

Pirjo Raittila

Kaupunkikuva on meille tärkeä, ei vähiten päättäjille. Kun se on kunnossa, on vetovoimaa uusille ihmisille.

Päiviönsaari, se vanha Ruukki, Varkauden helmi! Sen ympärille rakentui tämä rakas kaupunki. Toivoisin, että sitä vaalittaisiin, kehitettäisiin. Pidettäisiin yhdessä luonto siistinä. Paljon keskustelua herätti palaneen Klubin rauniot.

Minua taas ärsyttää luontoon heitetyt maskit ja eväspaperit. Ei ole suuri vaiva heittää niitä vihreään roskalaatikkoon! Kiitettävästi on kaupunki näitä roskapönttojä laitellut.

Kaupungissa on myös muita säilytettäviä, vaalittavia kohteita, maamerkkejä. Taipaleen kanavalla on mainio Kukkakeidas. Siihen ohikulkijat voivat piipahtaa kahville ja tutustumaan hyvin järjestettyyn kanavamuseoon.

Kaupunkilainen pyöräilee, katselee ympärilleen. Paljon kiinnostusta on herättänyt Savonmäen viljelypalsta, jonka oli kulkee pyörätie upeaa Komminselän rantaa pitkin. Jo keväällä kysellään: joko on siemenet itämässä. Pysähdytään juttelemaan, katsellaan kukkaloistoa. Se on monelle kaupunkilaiselle, entiselle tehdastyöläiselle, jonka juuret saattavat olla maaseudulla, pieni kurkistus omaan lapsuuteen. ”Minunkin äiti rakasti krassinkukkia.” Muistot kantavat. Lapsille ne antavat isovanhempien kautta ikkunan menneisyyteen.

Tämä kesä on näännyttänyt kasvustoja: kukat ovat lyhytvartisia, hernekin painuu maata kohti. Vettä ei ole tullut, kaikki on ollut kastelun varassa. Veden kantaminen järvestä on hyvää ruumiinkulttuuria. Ja jos itse ei ole jaksanut, naapuriapua on ollut saatavana.

Muistan viime kesien unikkopellot. Unikonsiemeniä oli kylvääntynyt edellisvuodesta pitkin palstaa. Ja se kukkaloisto! Tänä keväänä se on vielä edessä. Siunatut edesmenneen Markun unikon siemenet!

Monesti luullaan ja odotetaan, että sato on se pääasia. Toki jokaisesta perunasta, tillin varresta ilahtuu, mutta pääasia on kuitenkin elämäntapa. Kasvun ihmeen seuraaminen. Mutta luonnossa ei kaikki aina mene niin kuin sinä haluat: sato voi jäädä vähäiseksi kuivuuden takia tai pupuperhe napsii sipulinvarret. Ei ihmiselämässäkään.

Meillä Suomessa on nämä upeat vuodenajat. Luonto vaipuu kohta syksyyn niin lyhyen hetken kukoistettuaan. Ja ne lämpimät, pimenevät elokuun illat, verenkarvainen kuu! Marjat kypsyvät. Kaipaus jo ensi kesään ja siihen upeaan luonnon heräämiseen. Ei sitä mikään voita!

Kommentoi