Mielipide Pirjo Raittila: Kosken uomaa tukitaan kivikasoilla, kaadetaan puita – Kuinka monta linnunpesää tuhoutuu?

Tyyskän lumoa. Pirjo Raittila

Pirjo Raittila

”Mun sydämeni särkyi. Mä olin ihan palasina.” runoilee 10-vuotias lapsenlapseni kirjoittamassaan ja säveltämässään biisissä.

Niin, tuohon voin yhtyä, kun katselen Tyyskän alasajoa. Tehdään pyörätietä Könönpellosta kaupunkiin!

Kosken uomaa tukitaan kivikasoilla, kaadetaan puita. Kuinka monta linnunpesää tuhoutuu? Se konsertti aamuisin, kun menen uimaan!

Ja keväällä, kun linnut saapuvat. Punakylkirastaan huilu kuuluu jo kauas ja lehtokertun hauska jaarittelu, palokärjen koputukset. Mikä parvi sinitiaisia lintujen ruokintapaikalla!

Onko tämä sitä vetovoimaa, johon kaupunki uskoo? Luonnonpuisto keskellä kaupunkia vesien ympäröimänä. Ja nyt tätä puistoa tärvellään.

Missä muualla voit tavata tällaista? Miten mainostat kaupunkia? On meillä pyörätie..!

Mun sydämeni särkyi.. 40 vuotta kaupungissa asuneena olen ensimmäistä kertaa hyvin hämmentynyt ja pahoillani. Kukaan ei ole niin viisas (lue: tyhmä) kuin ihminen.

Tämäkö on trendi, jolla Varkaus niittää mainetta?

Miksi emme saa olla vesien ja metsien ympäröimä kaupunki keskellä Sisä-Savoa? Mikä matkailuvaltti! Tämä kaupunki rakentui aikoinaan kosken ja tehtaan ympärille.

Ja se vanha tehdaskulttuuri, jonka rippeitä vielä voi nähdä! Siitä tehtaasta moni sai leivän.

Täällä on ollut hyvää elää. Mutta nyt: tähyänkö jo muualle...

Kommentoi