Pääkirjoitus 30.6.2021: Luontoarvot mahtuvat talousmetsiinkin, kun ne vain halutaan sovittaa yhteen

Metsätalouden ja luonnonsuojelun suhteet näyttävät usein julkisuuteen asetelmalta, jossa osapuolet ovat lukkiutuneet vastakkainasetteluun: toinen osapuoli haluaisi kaataa metsistä kaikki puut, ja toinen ei sallisi katkaista risuakaan.

Viime viikolla tämä mustavalkoinen julkikuva sai onneksi sävyjä, kun metsäyhtiö UPM esitteli omia tilojaan Heinäveden ja Savonlinnan rajamailla. Ne ovat edelleen talousmetsiä, mutta hakkuut suunnitellaan niin, että alueelle asettuneen kuukkelin elinmahdollisuudet säilyvät.

Ratkaisua edelsi pitkä keskustelu yhtiön ja paikallisen luontoasiantuntijan välillä. Lopputulos on esimerkki ratkaisusta, jossa kaikki osapuolet voittavat. Vaakakupissa lienee painanut sekin, että juuri UPM sai muutama vuosi sitten ankaraa kritiikkiä, kun se oli hakannut omistamansa kuukkelimetsän Etelä-Karjalassa.

Tärkein opetus on kuitenkin se, että metsätalouden, taloudellisen tuoton, uhanalaisten lajien suojelun ja monimuotoisuuden vaatimukset on mahdollista sovittaa yhteen. Se vaatii avointa keskustelua ja usein vanhojen suunnitelmien tarkistamista.

Suomen metsistä vain pieni osa on suojelualueita, joita ei hakata lainkaan. Valtaosa metsäpinta-alasta on talousmetsiä, ja niistä suurin osa on yksityisten ihmisten omistamia. Metsien eliölajeista koko ajan suurempi osa on uhanalaisia, eikä niiden tulevaisuus voi olla pelkkien hajanaisten suojelualueiden varassa, vaan ne tarvitsevat elintilaa myös talousmetsissä.

Se, mikä onnistuu ison yhtiön mailla, voi onnistua myös yksittäisen metsänomistajan tilalla: luontoarvoja ei tarvitse uhrata taloudellisen tuoton vuoksi. Omistajan pitää vain kertoa toiveensa niille ammattilaisille, joiden kanssa hän metsänsä käsittelyä suunnittelee.

Luontoarvoja ei tarvitse uhrata taloudellisen tuoton vuoksi.

Kommentoi