Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide Pirjo Raittila | Oletko pysähtynyt huomaamaan ihan oikeasti, miten upea tämä alkukesä on ollut?

Oletko pysähtynyt huomaamaan – ihan oikeasti, miten upea tämä alkukesä on ollut? Ehkä juuri tänä korona-aikana katsomme uusin silmin tätä luonnon kukoistusta. Olemme aivan kuin heränneet pahasta unesta, koronan ainaisesta uhasta, tilastoista, hyvä-paha somesta.

Nyt alan olla jo kiitollinen siitä, että kouluaikana piti kerätä 100 kasvia, määrittää, prässätä sanomalehden välissä, ommella paperille. Kasvin latinalainen nimi piti sitten tenttiä. Muistan enää vain kahden niittykukan latinalaisen nimen: niittyleinikki (Ranunculus acris) ja lutukka (Capsella bursa-pastoris). Oletko katsonut lähempää, miten kaunis on lutukka, se monelle viheliäinen rikkaruoho?

Mutta mitä minä teen sillä vihreäkantisella herbariolla, joka lojuu nyt kaapin päällä?

Näitä kaupungin pientareita kulkiessani huomaan monia kesäkukkia. Niitä on kiva bongailla ja muistella nimiä. Hyvä muistitesti!

Kumina, vuohenputki, koiranputki, pukinjuuri. Kaikilla lähes samanlainen kukka, mutta ne erottaa lehdistä. Kuminalla on tillimäiset lehdet, pukinjuuren lehti on maan pinnassa, pihlajan lehden näköinen.

Nyt olen siis tyytyväinen tähän kouluaikaiseen, pakolliseen kasvien kerälyyn!

Mutta ei ainoastaan kukkia maljakkoon, vaan luonnosta saa myös syötävää. Vuohenputki on sävykäs ja maukas, horsma aika mieto. Voikukan lehti on erittäin ravintorikas. Kannattaa kerätä pyöreäpäisiä lehtiä: ne ovat miedompia. Ja poimulehtikin kelpaa salaattiin. Nokkonen, pinaattia parempi.

Ja puut, puut! Tuomi on lopettanut kukkimisen, pihlaja kohta, syreeni vielä hurmaa tuoksullaan. Mänty levittää siitepölyään vesien pinnoille.

Linnut ovat saanet poikasia. Ja ne naakat, kaupunkilinnut! Niitä minä rakastan. Ovat lisääntyneet, kaikki eivät pidä siitä. Mutta minä pidän. ”Oli kirkon harjalla naakka, oli naakka keltainen...”, runoilee P.Mustapää. Lokit vartioivat poikasiaan ärhäkkäästi. Varo, ettet saa nokasta koputusta päähäsi!

Viljelypalstalla voi nähdä rusakkopariskunnan. Kyyhkyset ovat saapuneet, kuten joka kesä. Joku päivä sitten näin läheisellä järvellä kaakkurin, tuon häviämässä olevan lajin. Jäikö pesimään? Aika näyttää. Ja silkkiuikku! Se uskollinen tulija.

Avaa silmät! Koe ja näe! Kohta tämä upea alkukesä kypsyy tuottamaan satoa, siemeniä. Valmistautuu seuraavaan kesään.

Tämä luonnon monimuotoisuus! Meillä Varkaudessa on vettä, metsää, asutusta. Täällä on hyvä asua. Meidän tehtävämme on varjella kaupunkia, sen luontoa tuleville sukupolville.