Nimellä Jorma Tikkanen: Tyynen yön jorottaja: "Pitikö illan lopuksi vielä ne yöllisen hädän nostattaneet parit kaljat kumota"

Jorma29Tikkanen

Siinä yritän seisoa jorottaa paikoillani. Keskellä kirkasta yötä. Kesäihminen. Kesämökillä.

On tuuli seisahtunut. On tuskaisen tyventä. Ei ole yöpissiminen nyt niitä helpoimpia tehtäviä.

Kuuntelenko joutsenen kirkunaa, käen kukkumista, teeren telmimistä, haavanlehtien havinaa. En kuuntele.

Näenkö aallonvireen, huomaanko aamunkajon. En näe, en huomaa.

Haistanko suopursun huuman, koivun tuoksun. En haista. En edes huussin aromeja havaitse.

Tunnenko kesäelämisen autuutta, raukeaa rauhoittumista, varhaisen aamun valoisaa riemua. En tunne.

Hyttystutkija vielä ilkeää kutsua itikkakesää ”hyväksi”, tavan immeisen itikkavihaa sen sijaan ”syväksi”.

Mietinkö, kelle ääneni antaisin. Kuka puolestani parhaiten päättäisi. En mieti. Ei ole kansanvalta nyt täyttymässä, kun ei päähän sovi ensimmäistäkään ajatusta ensimmäisestäkään ehdokkaasta. Ei puolueesta, eikä ihmisestä.

Sillä itikat, nuo pirulaiset, täyttävät pään, tukkivat kuulon, sokeuttavat näön, tylsyttävät hajun.

Näitä iniseviä, liiteleviä, tötterökärsällään imeviä inhokkeja parveilee nyt ilma sakeana. Ja äkäisiäkin ovat.

Hyttystutkija vielä ilkeää kutsua itikkakesää ”hyväksi”, tavan immeisen itikkavihaa sen sijaan ”syväksi”.

Harrastan siinä jorottaessani tarveharkintaa. Pitikö illan lopuksi vielä ne yöllisen hädän nostattaneet parit kaljat kumota. Eipä kai, mutta silloin tuntuivat kovin tarpeen olevan.

Mietin myös, voisiko vajuuttaminen tapahtua muuten kuin paikallaan seisten jorottaen. Pohdin, tarkoittaako tässä tapauksessa juosten ruiskittu samaa kuin ruiskien juostu. Päätän kuitenkin olla juoksematta.

Entäpä ennaltaehkäisy. Tenat pöksyihin ja unta palloon. Vaihtoehdon käyttökelpoisuutta ei voi kiistää.

Ja vielä jälkihoito. Epäilemättä itikoita pujahtaa mukana, kun mökkiin takaisin säntään. Vaimolle on pitkästä aikaa yöllistä käyttöä. Itikantappajana.

Likipitäen hallitsematonta raivoa kimppuun inisevä itikkaparvi nostattaa. Mutta niin ovat mitättömiä kooltaan, ketteriä liikkeiltään ja tunteettomia pistämisiltään, ettei niihin itkupotkuraivari tehoa.

Entäpä jos tulisi samalla tavalla ahdistava olo vaikkapa Linnan kutsuilla, vaikkapa bb-paratiisi-sinkkuillallistähti Tamara Törröhuulanderille, jonka mekon laahukselle juomatarjoilun makuun päässyt maakuntien mies on raskaasti astunut ja Tamara pahasti horjahtanut, likipitäen kaatunut.

Ei osaa laahusmies edes anteeksi pyytää, vaan yrittää vitsiä Tamaralle tyyliin ”Paremmin olisinkin tunnistanut makuuasennossa” vääntää.

Niin keräilee Tamara laahuksensa kainaloon ja päästää valloilleen ahdistelijoille varatut käsi- ja jalkaliikkeensä.

Samanlaista on juhlahameisen Tamaran viestintä tolvanalle ukolle kuin Bolivian vuoristonaisilla pitkähelmaisissa pukimissaan.

Boliviassa naisia kohdellaan paljon alentavammin kuin Suomessa, joten naisille on alettu opettaa taekwondoa.

Kurssin käyneen naisen potkusateessa onkin Bolivian hölmöllä ukolla hankalampi olo kuin Suomen pojalla itikkaparvessa.

Sieltä vuorilta kun on pitempi matka alas kuin pihalta mökkiin.

Kirjoittaja on (liian) pitkän linjan lehtimies.

into.tikkanen@gmail.com

Kommentoi