Mielipide Hannu Ilonen: Valtuusto tarvitsee kokemustoimijoita

Hannu Ilonen

Miksi itse olen asettunut ehdolle ja muutoinkin teen vammaistyötä? Päätöksenteossa tarvitaan kokemusasiantuntijoita, jotka itse ovat nähneet ja kokeneet arkipäiväänsä vaikuttavat (poliittiset) päätökset.

Jos siirrymme sote-alueisiin vuonna. 2023, on jo nyt suunnitteilla asioita, jotka vaikuttavat merkittävästi vammaisten ihmisten arkielämään. Ja niitä päätöksiä pääosin tekevät terveet päättäjät.

Fysioterapiasta/kuntoutuksesta on nyt joku suuressa viisaudessaan saanut päähänsä, että tulevaisuudessa Kelan vaikeavammaisten kuntoutuksen/kotikuntoutuksen määrärahat siirretään Kelalta uudelle sote-alueelle.

Toiminta tapahtuu sen jälkeen niin, että fysioterapeutti antaa ohjeita netin välityksellä ja vaikeavammaisen omainen (kotona) tai henkilökohtainen avustaja suorittaa itse kuntoutuksen. Siinähän vaikeavammaisen äidit, isät, veljet, siskot ja avustajat kuntouttavat vaikeavammaista ”Teams-kokouksessa”. Mihin tässä fyssareita tarvitaan?

Tai voihan sotealueen päättäjä päättää siirtää rahat johonkin ihan muualle. Rahat kun eivät enää ole korvamerkittyjä.

Joku terve päättäjät on myös saanut päähänsä, että kesällä voidaan vähentää henkilökohtaista apua, koska ”kesällä tarvitsee pukeutua vähemmän”. Ei siinäkään päättäjän päätä pahemmin ole pakottanut miettiessään henkilökohtaisen avun tarkoitusta eli turvata vaikeavammaiselle ihmiselle tasa-arvoisen elämän.

Edellisellä eduskuntakaudella Varkaudessakin oli suunnitteilla ns. henkilökohtaisen budjetin kokeiluhanke. Vammaispalvelun työntekijätkin näkivät sen mahdollisuutena tältä osin töidensä parempaan tehokkuuteen ja jopa kustannussäästöihin.

Varkaus ei lähtenyt tähän mukaan kaupunginhallituksen päätöksellä. Itse näen, että olisi kannattanut lähteä. Menemättä yksityiskohtiin, henkilökohtainen budjetointi tuo toimintaan tarvittavaa suunnitelmallisuutta, vammaisen henkilön omaa päätäntävaltaa ja säästää työntekijöiltä turhaa paperien pyörittämistä, joten he voivat suunnata paperien pyörittämisen sijaan työpanostaan enemmän siihen, mikä on heidän asiantuntemuksensa. Tästä syntyy myös pitkällä tähtäimellä ihan rahallista säästöä.

Muutamassa kunnassa on jo kokeiltu hyvin kokemuksin kuljetuspalvelumatkojen korvaamista auton leasingilla. Niille joille tämä olisi mahdollista, ei annettaisikaan kuljetuspalvelumatkoja, vaan liisattaisiin heille auto. Ratkaisu ei tietenkään sovellu kaikille. Mutta heille joille sopii, ratkaisu on kunnalle taloudellisempi eli kuljetuspalvelun tuottamistapa on kustannustehokkaampi.

Monesti vaihtoehtoisena säästömallina nähdään toiminnan supistaminen tai lopettaminen. Tuollaiseen ajatteluun ei paljon järkeä vaadita.

Luonnonsuojelu voi lyödä myös korville, jos esteettömät (erityisvarustellut) taksit tulevat muuttumaan ”puhtaiksi”. Eli sähköllä käyviksi. Investointi on niin kallis, että huonossa tapauksessa vammaiselle sopivia takseja ei ole. Tässä tietenkin törmää hyvä tarkoitus luonnonsuojelu vaikeavammaisen oikeuteen kulkea.

Joskus myös iäkäs ihminen tarvitsee esteetöntä kulkuvälinettä. No toisaalta, tulevaisuudessahan ei esimerkiksi sinne kuntoutukseenkaan tarvitse mennä, se kun tapahtuu netin kautta kotona. Mutta eiköhän sähkötaksienkin ongelmaan löydy ratkaisu. Voisiko se olla jonkinlainen verohelpotus ja/tai autojen halpeneminen?

Eli tulevilta päättäjiltä vaaditaan ennakkoluulotonta suhtautumista ongelmanratkaisuihin. Kokemustoimijat voivat tuoda ennakkoluulottomia ratkaisuja mietittäväksi ja ne voivat jopa olla toimivampia sekä veronmaksajien kannalta edullisempia.

kuntavaaliehdokas (sd.)

Kommentoi