Toimittajalta Sirpa Ylönen: Kun huippu tekee keksinnön, me keskinkertaiset rakennamme siitä tuotteen

Sirpa Ylönen

Sirpa Ylönen

Lohdutin koulumenestystään tuskailevaa jälkikasvua aikoinaan toteamalla, että katsokaa, äitinne on aina ollut ihan keskinkertainen, eikä tämän huonommin ole käynyt.

Ei jotenkin uponnut. Olisi pitänyt löytää joku mielenkiintoisempi keskinkertainen, mutta siinäpä pulma: keskinkertaisuuksista harvoin kerrotaan ja harvoin he ovat erityisen mielenkiintoisia.

Tai kukaan ei ole tajunnut sitä heidän mielenkiintoisuuttaan. Harva ihminen on läpeensä tylsä.

Palasin oman keskinkertaisuuteni äärelle, kun Yle julkaisi aiheesta uutisen samaan aikaan, kun ylioppilaskirjoitusten tulokset tulivat julki.

Siinä vaiheessa media täyttyy jutuista huippuylioppilaista, jotka kirjoittavat toinen toistaan enemmän laudatureja. Toisessa päässä uutisoidaan niistä, joilla menee todella huonosti, jotka eivät pärjää koulussa ja jotka kulkevat puukko taskussa öisillä kaduilla.

Siihen väliin jää iso joukko nuoria, jotka eivät tunnu kiinnostavan ketään. He ovat niitä keskinkertaisia. Ihan kohtalaisesti menestyviä, tavallisia kansalaisia.

Jokaiseen meihin keskinkertaiseen sisältyy myös jotain aivan ainutlaatuista.

Meillä Warkauden Lehdessä onkin luovuttu pelkkien huippujen metsästämisestä ja haastattelemisesta. Ihan tavallisen ylioppilaan tarina ja tulevaisuuden haaveet ovat aivan yhtä kiinnostavia, ja niihin useampi voi samaistua.

Erityisen lahjakkaita on aina ihailtu, mutta ehkä tämä aika tekee sen vielä näyttävämmin. Lukiolaisten kohdalla osasyynä on korkeakoulujen uusi hakumenettely, jossa lukion todistuksella on aikaisempaa suurempi painoarvo ja erityisen suuri on pitkällä matematiikalla, vaikka et sitä opinnoissasi tarvitsisikaan.

Paine olla parhaiden joukossa on entistä suurempi. Voiko keskinkertaisesta tulla mitään?

Uskon edelleen, että voi. Tämä maailma pyörii keskikertaisten varassa. Kun huippu tekee keksinnön, keskinkertaiset rakentavat siitä tuotteen. Kun mestari laulaa lavalla, vähän keskinkertaisemmat kantavat soittimia.

Ne keskinkertaiset voivat olla huippuja siinä omassa hommassaan, se vain on vähän vähemmän hohdokasta. Siitä harvoin revitään otsikoita, mutta ne huiput eivät voisi loistaa, jos meitä keskinkertaisia ei olisi.

Me keskinkertaiset elämme usein ihan hyvän elämän. Julkkiksiin verrattuna ehkä vähän värittömän, mutta mukavan. Vähemmän draamaa, enemmän tyventä ja rauhaa.

Päädymme keskinkertaisiin töihin, keskipalkalla, tulemme aikanaan keski-ikään ja alamme nähdä kauneutta kaiken keskinkertaisuudessa.

Saatamme olla kaikessa hiljaisuudessa vähän anarkisteja, mutta emme riehaannu ääriliikkeistä.

Meitä keskinkertaisia on paljon, ja jo pelkällä massalla me mahdollistamme tämän yhteiskunnan. Vaikka rikkaat valittavat suurista veroistaan, me keskituloiset olemme ne, joiden pussista suurin osa veroista kerätään.

Me huolehdimme siitäkin, että ne huono-osaisimmat, joista myös, ja ihan hyvästä syystä, kirjoitetaan, pystyvät elämään edes jollain tavalla ihmisarvoista elämää,

Nostetaan siis malja joka ikiselle keskinkertaiselle todistukselle ja elämälle!

Ja muistetaan, että jokaiseen meihin keskinkertaiseen sisältyy myös jotain aivan ainutlaatuista. Tarvitaan vain oikeat ihmiset se näkemään, huomaamaan ja arvostamaan.

Kommentoi