Päätoimittajalta Sari Ristamäki: Päiväni oli melkoinen toimittajana ja pikkuisen kriisityöntekijänäkin

Sari Ristamäki

Sari Ristamäki

Voi järkytys. Tunnen, miten kuumottava puna alkaa nousta niskasta ja leviää kaikkialle kasvoihin. On torstaiaamu ja luin juuri, että olen vaali-innosta pinkeänä rustannut päivän paperilehden pääkirjoitukseen, että Warkauden Lehti tekee kaikkensa, ettei äänestysprosentti nouse kuntavaaleissa. Sellaista.

Kun kiireessä kirjoittaa ja muokkaa lauserakenteita, voivat etät ja laskut ja nousut ja monet muut mennä iloisesti sekaisin. Nanosekunnissa korjaan mokani verkkolehteen – tuohon siunattuun digiversioon, joka elää koko ajan.

Valehtelisin, jos väittäisin, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun joudun punastelemaan oman tekstini ääressä. Ensimmäinen En kirjoita julkisesti enää koskaan, vaikka kuka maksaisi mitä -olotila syntyi, kun sain nuorena ja vihreänä toimittajaharjoittelijana seurata piispantarkastusta paikallislehdessä.

Kirjoitin merkittävästä tapahtumasta mittavan paketin. Lopputulos oli mielestäni varsin kelvokas ja tunsin suurta ylpeyttä.

Lehden ilmestymispäivänä piispa soitti.

– Lämpimät kiitokset jutusta. Paikallislehti oli huomioinut vierailuni hienosta, laajasti ja jutut olivat hyvin rakennettuja, piispa sanaili leppoisasti.

– Voisinko kuitenkin toivoa, että nimestäni tehtäisiin oikaisu? Minun etunimeni on Yrjö.

Piispa Yrjö Sariola oli juttuni alusta loppuun Mauri Sariola.

Jälkeenpäin olen tajunnut, miten lempeästi kokenut ja viisas kirkonmies kertoi yhtä aikaa ikävästä ja hassusta nimivirheestäni. Hän tiesi tarkkaan, millaisen häpeäpommin pudottaa nuoren toimittajanalun syliin.

Ihan yhtä lempeästi ei ole suhtautunut moni muu, joka on soitellut minun ja kollegojeni erheistä tai muista juttuja koskevista erimielisyyksistä. Olen päässyt kokemaan, mitä tarkoittaa, kun tukka on takaseinässä.

No, elämäni jatkui kuitenkin torstaina. Kaksi palaveria selvitin kunnialla mutta kolmannesta myöhästyin. Miitinkien jälkeen laitoin kutsua Warkauden Lehden vaalipaneeliin kaikkien puolueiden vaalipäälliköille. Paluupostissa tuli viesti, että samaan aikaan kaupungissa on toinen paneeli.

Jätin tämän sotkun setvimisen seuraavaan päivään, kun työkaveri tuli kysymään, voisinko kotimatkalla ottaa valokuvan putkirikosta ja vedenjakelusta Kuvansista. Tottahan toki.

Räntää satoi vaakasuorassa, kun kurvasin Kuvansin koulun pihaan. Nousin autosta ottamaan kuvaa, kun ihmisiä käveli täyttämään vedellä ämpäreitään ja kanistereitaan isosta muovisesta säiliöstä, joka oli lavan päällä pihamaan reunassa. Samaan aikaan tielle pysähtyi toviksi auto ja nainen avasi ikkunan.

– Älkää hyvät ihmiset ottako vettä siitä. Sitä vettä käytetään katujen puhdistamiseen.

Joroisten kunnan verkkosivuilta luin, että säiliöauton rengas oli puhjennut ja menisi tovi jos toinenkin ennen kuin vedenjakeluauto pääsisi paikalle. Mietin hetken ja päätin, etten enää tänään ota syykseni, että puolet kuvansilaisista on vatsataudissa.

Jäin seisomaan räntäsateeseen ja ohjustamaan ihmisiä, joita valui paikalle tasaiseen tahtiin.

Raportoin tapahtumien keskipisteestä Laineen Tiinalle, joka päivitti juttuja ja kuvia verkkolehteen. Pyysin häntä laittamaan juttuun, että paikan päällä päivystää Sari Ristamäki ja puhelinnumero perään. Olisi se ollut komeaa olla merkittävänä kriisityöntekijänä hetkisen. Ei laittanut.

Ai niin, Warkauden Lehden vaalipaneeli on keskiviikkona 26. toukokuuta. Kerromme siitä myöhemmin tarkemmin. Kerrottakoon varmuuden vuoksi, että vaalipaneeli on yksi keinoistamme, joilla yritämme varmistaa, ettei äänestysprosentti laske kuntavaaleissa Varkaudessa.

Kommentoi