Mielipide Timo Suhonen: Sopimusyhteiskunnan alasajoa – pahimmillaan osa työntekijöistä voi jäädä ilman työehtosopimusta

Kirjoittajan mukaan pahimmillaan voi käydä niin, että osa työntekijöistä voi jäädä ilman työehtosopimusta. Marko Happo

Timo Suhonen

Suomessa oli pitkään totuttu siihen, että työehtosopimuksista sovittiin valtakunnan tasolla.

Aikanaan puhuttiin tulopoliittisista kokonaisratkaisuista, jossa siis neuvotteluihin osallistui työmarkkinoiden keskusjärjestöjen lisäksi valtakunnan hallitus.

Työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusjärjestö ry irtautui tästä mallista vuosia sitten. Työnantajia edustava järjestö halusi, että työehtosopimukset neuvotellaan pelkästään työnantajia ja työntekijöitä edustavien liittojen kesken.

Tänään tilanne on se, että työnantajien Metsäteollisuus ry:n sekä Teknologiateollisuus ry:n edustajat ovat ilmoittaneet sen että jatkossa työehdoista neuvotellaan mahdollisesti vain työpaikkakohtaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että pahimmillaan osa työntekijöistä voisi jäädä ilman työehtosopimusta.

Erittäin vakavan asiasta tekee sen, että sopimusyhteiskunnan peruspilari, yleissitovuus on katoamassa valtakunnastamme työnantajien tahdosta johtuen. Tämä tarkoittaa karkeasti sitä, että siltä hitsarilta ja sahatyöntekijältä katoaa pohja, jolla on turvattu vähimmäisturva niin palkkauksen, työaikojen kuin työntekemisen osalta.

Työnantajien ja eräiden poliittisten tahojen intohimo puhua paikallisen sopimisen puolesta joutuu todella outoon valoon. Vielä voimassa olevissa työehtosopimuksissa, monilta osin on mahdollista jo nyt sopia paikallisesti toisin.

Intohimo kohdistuukin suoraan sanottuna siihen, että työnantaja haluaa paikallisesti murentaa työntekijöiden työehtoja, johon varmasti liittyy mm. palkkojen polkeminen.

Työnantajien näin voimakas tahtotila ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten työrauha tulee säilymään tulevaisuudessa. Ei ole kenenkään etu se, että tilanteesta johtuvat erimielisyydet ja sekava työmarkkinatilanne pahimmillaan johtaa laajoihinkin lakkoiluihin ja mielenilmaisuihin.

Valtakunnan tason päättäjien ei kuulu katsoa tilannetta sivusta, jossa maassamme on tapahtumassa historiallinen ja ennennäkemätön työntekijöiden työn ja toimeentulon mureneminen.

Pääministeripuolueen tulisi vahvasti vaikuttaa siihen, että pahin mahdollinen ei toteudu.

Ammattiliittojen kanneoikeuden ja alipalkkauksen kriminalisoinnin tulisi olla tässä tilanteessa suunnan näyttäjänä poliittisessa päätöksessä eduskunnassa. L

uottamusmiehen aseman vahvistaminen on myös erittäin tärkeää, koska he ovat jatkossakin niitä eturintaman edunvalvojia. Työntekijöiden osalta paluu 100 vuotta taaksepäin on estettävä.

Työntekijöiden paras vaikutusmahdollisuus omaan tulevaisuuteen lähtee siitä, että järjestäytymällä ja kuulumalla liittoon saa sillä parhaan tuen ja turvan. Ketään ei jätetä yksin.

varakansanedustaja,

kuntavaaliehdokas (sd.)

Kommentoi