Näkökulma Eeva-Liisa Pennanen: Mistä meitä tolloja tulloo?

Eeva-Liisa Pennanen

Lapsena mietin, miksi isälläni oli kiharat hiukset, mutta minulla ei. Serkullani oli aito käkkäräpehko kuin Jimi Hendrixillä. Äidin isä näytti Al Pacinolta. Mummuni oli kuin intiaani letteineen, korkeine poskipäineen ja ruskeine silmineen.

Tätini oli kuin Pocahontas. ”Vau, miten hieno täti!” huudahti pieni siskontyttöni nähdessään ensi kerran 80-vuotiaan isotätinsä. Äitini oli ukin näköinen, ja minä kuulemma äidin näköinen, vaikka olisin halunnut olla isän näköinen. Äidiltä sain ison nokan, isältä harmaantuvat hiukset.

Omien juurien selvittäminen kiehtoo monia, niin minuakin. Ilmoittauduin jopa kansalaisopiston sukututkimuskurssille mutta en koskaan ennättänyt nettiluennolle. En myöskään jaksanut itsenäisesti tutkia kurssitallenteita. Nyt joutomummuna päätin selvittää etnistä taustaani.

Oli kuin ajatukseni olisi luettu jossakin, sillä netistä alkoi pompata mainoksia MyHeritagesta. Se on israelilainen sukututkimusalusta, johon liittyy myös geneettinen testauspalvelu. Sen tulokset tarjoavat sekä DNA-osumia että arvion eri etnisyyksien prosenttiosuuksista tutkitussa geeniperimässä.

Kypsyttelin tilausta pari viikkoa, kunnes uteliaisuus voitti, ja napin painallus laittoi tilaukseni matkaan.

Odotin innolla kotitestauspakkausta, jonka luvattiin saapuvan 4–7 päivässä. Kun tilauksesta oli kulunut viikko, aloin odottaa postin viestiä paketin tulosta. Erään kokouksen alkua odotellessa laitoin puhelinta äänettömälle, kun huomasin kaivatun viestin tulleen.

En pessyt kännykkää mäntysuovalla, sillä virukset eivät pesemällä poistu.

Klikkasin linkin auki. Siellä kysyttiin puhelinnumeroani ja mihin vastaanottopisteeseen haluan pakettini. Olihan posti osannut laittaa tämän viestin, miksi se vielä kysyy numeroani? Kokous alkoi, joten en jäänyt ihmettelemään sitä kauemmin: näpyttelin numeroni.

Aamulla järkytyin. Puhelimeni oli lähettänyt 1 800 japanilaisin harakanvarpain kirjoitettua viestiä +81 -alkuisiin numeroihin. Hätäännyin!

En silti pessyt kännykkää mäntysuovalla, sillä virukset eivät pesemällä poistu. Operaattori oli myös havahtunut outoon liikehdintää puhelimeltani ja ilmoitti laittaneensa estot viestiliikenteelleni. Ja neuvoi palauttamaan tehdasasetukset puhelimeeni.

Sadattelin ääneen rumilla sanoilla, joita tiedän aika monta. Siippa kysyi, mitä pakettia odotin. ”No semmosta dna-testiä, joka kertoo, mistä tämmösiä tolloja tulloo”, vastasin hermot kireällä.

Kiukkuani lisäsi se, että operaattori alkoi tarjota minulle virusohjelmaa vasta nyt, kun tuli oli työnsä tehnyt. Otin virusohjelman, toiselta operaattorilta.

Kerron tämän siksi, että joku toinen ei haksahtaisi haittaohjelmaan. Liki 300 euron ylimääräinen meno voisi suistaa elämän taloudellisilta raiteiltaan. Myös indentiteettivarkaudet ovat lisääntyneet.

Ystävä kertoi, että hänelle tuli ”tutulta” viesti, jossa kerrottiin, että tämän olevan jumissa ulkomailla ja tarvitsevan kiireesti 1 500 euroa. Ystäväni oli jo lähettämässä rahaa, mutta päätti ensin soittaa hädässä olevalle. Tämä kertoi, että hänen identiteettinsä oli kaapattu.

Kommentoi