Näkökulma Marko Korhonen: Toipuuko potilas?

Marko Korhonen

EU:n elpymisrahasto on herättänyt voimakasta poliittista keskustelua ja maamme hallituksen luottamustakin asian tiimoilta eduskunnassa äsken mitattiin. Elpymisrahaston on nähty olevan tie EU-maiden syvenevään integraatioon ja liittovaltioon.

Yhteistä velanottoa on moitittu ja elpymisrahaston kohdentumista epäilty. Tuleehan rahaston myötä esimerkiksi Italiasta ensimmäisen kerran EU:n maiden nettosaaja eli se saa rahastosta enemmän rahaa kuin siihen maksaa (Helsingin Sanomat 26.2.2021).

Suomi on selkeä nettomaksaja, mutta kuitenkin saanto on viimeisimmissä komission tarkasteluissa reilusti yli 2 miljardin euron luokkaa. Saanto on tarkastelujen myötä pienentynyt, koska pandemian vaikutukset Suomen talouteen ovat jääneet vähäisemmiksi kuin Euroopassa keskimäärin.

Suomi on selviytynyt verrattain hyvin apukoululuokan priimuksena.

Elvyttäminen viittaa sanana siihen, että potilas on henkitoreissaan. Elpyminen taas siihen, että riittää kun antaa vähän piristettä, niin potilas virkoaa. Näin taloudessa uskotaan käyvän. Kaikki merkittävimmät maailman kansantaloudet, puhutaan nyt sitten elvytyksestä, toimivat näin.

Setelikoneet käyvät kuumina maailman metropolien keskuspankeissa, kun niin sanottua helikopterirahaa painetaan lisää. Amerikoissahan rahaa jaettiin shekkeinä suoraan postiluukusta jokaiseen kotiin. Tämän toimenpiteen vaikuttavuutta on sittemmin kovasti kyseenalaistettu.

Pohjois-Savo tarvitsee panostuksia erityisesti yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Suomen linja on merkittävästi toisenlainen. Täällä halutaan voimakasta panostusta tutkimukseen, opetukseen ja innovaatiotoimintaan.

Suomen kunnianhimoisessa suunnitelmassa halutaan merkittävää talouden rakennemuutosta, panostamalla muun muassa vihreään liiketoimintaan ja digitalisaatioon. Pitkä toipumisen tie ei ole vielä edes alkanut ja uusiutumiskykyä koetellaan.

Pandemian jäljiltä tuhoutuu merkittävistä pääomaa, myös inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Taloudellisen pohjan rakentaminen vaatii voimakkaita ja kestäviä panostuksia vuosien ajan.

Pohjois-Savon toimialarakenteen monipuolisuus on maamme maakuntien kärkeä. Tämä tosiasia parantaa iskukykyämme selvitä. Panostuksia tarvitsisimme erityisesti yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaan, jossa olemme selvästi jäljessä esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaata ja Pirkanmaata ja myös koko maan keskiarvoakin alempana.

Tämä on tärkeä havainto, sillä tutkimus- ja kehittämistoiminnan vahvuus kertoo osaltaan alueen elinkeinoelämän uusiutumiskyvystä. Ja tällä on suora seurausvaikutus siihen, että työttömät löytävät uusia töitä, yritykset asiakkaita ja parhaimmassa tapauksessa uutta liiketoimintaa uusilta markkinoilta.

Maakunnallisella uuden kasvun suunnitelmalla palautetaan alueemme vienti kasvu-uralle erityisesti kasvavalla pk-sektorilla. Kansainvälistymispyrkimyksiä tukemalla voidaan kannustaa uusia rohkeita ja laadukkaita yrityksiä suuntaamaan maailman markkinoille.

Maakuntamme osaamisperusta on niin vahva, että tämä potilas kyllä toipuu.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori.

Kommentoi