Näkökulma Asta Olli: Yhteinen matka alkoi Varkauden klubin portailta

Asta Olli

21-vuotias, juuri valmistunut kansakoulun opettajaksi Tammisaaren Seminaarista, tulin Varkauteen ja aloitin työt syyskuun ensimmäisenä päivänä Svenska-Folk och Samskolanissa. Tämä oli valtava muutos ruotsinkieliselle nuorelle opettajalle.

Asunto koulun yläkerrassa oli talvella kylmä ja pimeä, eikä asunnossa ollut kunnollista keittiötä. Se toimi samalla luokkahuoneena, jossa opetin äidinkieltä keskikoulun 1–2 luokan oppilaille. Tunnit olivat hauskoja ja opettavaisia kaikesta huolimatta.

Kollegani Birgit Ahlnäs ja hänen perheensä, vei minut seuraavana sunnuntaina ajelulle ja päädyimme kauniille klubille syömään. Isoa taloa ympäröi kaunis hyvin hoidettu puisto.

Sain luvan tulla päivittäin klubille syömään vaikka en ollut jäsen. Se riitti, kun olin Svenska skolanin opettaja. Siitä lähtien olin paikalla kello 17. Totesin että vanhemmat uteliaat oppilaat seurasivat minua. Minulle oli katettu pienelle pöydälle ruokaa ja servettitaskussa luki nimeni Asta Karne.

Toiselle puolelle pöytää oli myös kattaus ja siinä luki miehen nimi. Häntä ei näkynyt ensimmäisellä viikolla. Seuraavalla viikolla, kun astuin sisään aulaan tuli ystävällinen tarjoilija kertomaan, että salin lattia remontoidaan ja, että on ruoka katettu kabinettiin käytävän päähän.

Innoissani ja nälkäisenä pitkän koulupäivän jälkeen, rupesin yksin taas syömään. Samalla tuli huoneeseen nuori mies, joka katseli minua iloisesti ja kysyi, että sopiiko istua neidin pöytään? Neiti vastasi että kyllä sopii! Puhuimme siitä mistä päin olemme kotoisin, ja että missä olemme töissä.

Aterian jälkeen metsänhoitaja kertoi menevänsä elokuviin, ja että sellainen löytyy hyvin läheltä. Hän pyysi minut mukaan ja sanoin, että sopii koska olin jo ehtinyt valmistaa seuraavan päivän oppitunnit.

Elokuvan jälkeen kävelimme kauniissa syysillassa sillan yli Mikkelintielle, nykyinen Kauppakatu. Sain samalla nähdä Ahlströmin virkamiehen kauniisti kalustetun kodin.

Halusin näyttää missä kouluni sijaitsee, ja niin kävelimme Ahlströminkatua lähelle koulua. En uskaltanut viedä seuralaistani pitemmälle. Arvasin että johtajapariskunta odotti minua. He tottuivat vähitellen, että nuori opettaja ei tullut aina suoraan klubilta. He eivät pitäneet tästä, että kävin klubilla syömässä, mutta se antoi toivoa, että saatan jäädä Varkauteen.

Kymmenen vuoden päästä perheessämme oli 5 lasta, joista 4 tyttöä kävi tätä koulua.

Urani opettajana Svenska skolanissa kesti 47 vuotta. Olin Svenska Föreningenin puheenjohtaja vuosina1989–2019. Svenska föreningen kokoontui aina klubin kirjastossa, jossa meille tarjottiin joka kerta hyvät pullakahvit.

Koulun joulujuhlat ja vuosijuhlat pidettiin vielä 1960-luvulla klubilla. 70-luvulla järjesti Svenska Föreningen kaikille avoimia lauluiltoja. Oppilaat esiintyivät klubin lasten juhlissa vielä 1980-luvulla.

Oli aikamoinen menetys, kun klubi suljettiin 2005. Vuonna 2017 yksityinen omistaja avasi klubin ja Svenska Föreningen piti jälleen kokouksensa klubin kirjastossa.

Koulun viimeiset päättäjäiset vietimme klubin juhlasalissa oppilaiden, vanhempien ja kutsuvieraiden kanssa. Sain pitää lyhyen puheen viimeisen kerran entiselle koululleni.

Ilmoitin, että kirjoittamani Svenska skolanin 100-vuotiaan tarinan historiikki on valmis. Kiitin monivuotiaat tukijat, säätiöt Svenska Folkskolans vänner, Brita Maria Renlunds minne ja Ranskassa asuvaa Jan-Henrik Björckiä. Koulun ystävät veimme aina klubille illalliselle, jolloin keskustelimme kouluun liittyvistä asioista.

Tämä kaunis kartano tuhoutui tulipalossa lauantaina 27. helmikuuta 2021. Muistot säilyvät.

Kommentoi