Pakina Jukka Itkonen: Mars-planeetta, Hilda-täti ja kumppanit

Jukka Itkonen

Pikkuinen avaruustraktori

Marsin pinnalla

kulkee,

kairaa ja kuokkii.

Äiti hoivailee kukkia

ja taivaan lintuja ruokkii.

Tuollaisen muistorunon kirjoitin Hilda-äidille runokokoelmaani ”Viisi vuodenaikaa” (2018). Runo muistui mieleeni helmikuun 18. päivänä tänä vuonna.

Tuona päivänä äitini olisi täyttänyt sata vuotta ja kyseisen päivän iltana kello 22.55 suomen aikaa yhdysvaltalainen Marsluotain Perseverance laskeutui pehmeästi Marsiin tarkoin suunnitellusti 45 neliökilometrin suuruiseen Jezeron-kraatteriin matkattuaan sinne vajaan seitsemän kuukauden ajan 470 miljoonan kilometrin matkan. Planeettojen tutkijat uskovat, että Jezeron oli jättimäinen järvialue 3,5, miljardia vuotta sitten.

Ja siellä missä joskus oli vettä, on ehkä myös elämän menneitä merkkejä, niiden etsiminen on Persevancen tärkein tehtävä.

Mars-plaanetalla näyttää olevan jotain mystistä tekemistä Itkosen suvun kanssa. Viime vuonna 7. lokakuuta, syntymäpäivänäni Mars oli lähempänä Maata kuin kertaakaan seuraaviin 15 vuoteen. Se oli niin lähellä kuin 62, 1 miljoonan kilometrin päässä.

En kuitenkaan lähtenyt marssimaan Marsiin, vaan kävelin rauhallisesti kulman taa ravintola Elitehen juomaan syntympäiväoluen Vierikon Vesan ja Kinnusen Santerin kanssa.

Siinä istuskellessamme Santeri kertoi hyvän jutun. Juttuun liittyy lukihäiriö, mutta ei pidä luulla, että minä sitä ivaisin tai pilkkaisin. Itsellänikin lienee ollut pikkupoikana jonkinasteinen hahmotushäiriö. Ja pojallani Juholla.

Eihän häiriö tietenkään viihteellinen ole, se saattoi hankaloittaa koulunkäyntiä aikoinaan paljonkin kun sitä ei vielä osattu kunnolla tunnistaa.

Santerin jutun päähenkilö on nuori elintarvikemarketin myyjä, ahkera, oikein tunnollinen alansa ammattilainen. Eräänä päivänä hän joutui aamukiireessä kirjoittamaan tussilla marketin ulkomainoksen. Hän teki sen ja vei mainoksen kaupan eteen. Mainoksessa luki: TUOREET PUUTARHAMANSIKAT NYT MEILTÄ EDULLISESTI SAATANA!

Piti tietysti lukea saatavana, mutta hyvin oli mainos tehonnut. Ostavaa väkeä saapui sankoin joukoin.

Suomen ortodoksisessa kirkossa on meneillään melkoiset jähinät. Tietenkin perimmäiset syyt voivat olla aatteellisia tai ylipäätään minun kaltaiselleni maallikolle hämärän peitossa. Joka tapauksessa hankaukset ovat ilmenneet jo vuosien ajan henkilökohtaisella tasolla. Helsingin Sanomien mukaan on meneillään piispallinen jääkausi.

Metropoliitta Arsnei on kuvaillut arkkipiispa Leoa verkkolehti Long Playn laajassa jutussa ilkeästi muun muassa näin: ”Leolla on jo eläke tapissa ja työtarmo vähissä. Jos piispa ei ole penaalin terävin kynä, niin se on ongelma”.

Leo pahoitti mielensä. Tekeehän sitä herkkä ihminen niin vähemmästäkin.

Ei ole tiedossani missä määrin piispallisissa piireissä viljellään huumoria. Vatikaanissa sitä on ainakin tämän seuraavan jutun verran viljelty. En nyt muista ajankohtaa – ilmeisesti joskus 40- 50-luvulla – paavi, jonka nimikään ei muistu mieleeni, lupasi vastata lasten hänelle lähettämiin kysymyksiin.

Muuan koulupoika, joka pohdiskeli ammatillista tulevaisuuttaan esitti paaville tällaisen kysymyksen:

”Sano sinä, viisas mies, rupeaisinko isona sähkömieheksi vai paaviksi?”

Ja paavi vastasi: ”Rupea ihmeessä sähkömieheksi. Paaviksi näyttää pääsevän kuka tahansa”.

Jokunen päivä sitten, aamupalaa valmistellessani keksin oivallisen juomalaulun tekstin:

Meri on laaja,

mittaamaton.

Lasissa olut,

kittaamaton

vaahtoaa kuin meri.

Juo se pois.

Semmoinen juolahdus. Nyt pitää vaan säveltää teksti. Eihän se muuten ole laulu.

Kirjoittaja on varkautelaislähtöinen kirjailija.

Kommentoi