Näkökulma Nina Holopainen: Harmaata hallintoa vai elinvoiman edistämistä?

Nina Holopainen

Kunnat panostavat kilvan elinvoimaan, jonka toivotaan realisoituvan vetovoimana ja kilpailukykynä eli uusina asukkaina, yrityksinä ja investointeina. Kuntastrategiat vilisevät sanastoa, joissa viitataan uusiin yrityksiin, yrityspalveluihin, maankäyttöön, asuntopolitiikkaan ja innovaatiotoimintaan – eli elinkeinopolitiikkaan.

Kaikki edellä mainittu kuuluu olennaisesti elinvoiman edellytyksiin mutta aivan yksioikoisesti elinvoiman ja elinkeinopolitiikan ei välille voida vetää yhtäläisyysmerkkejä.

Elinvoima on ikään kuin paikan, kaupungin tai kunnan, ”sisäinen maine”, jonka päälle vetovoima, ”ulkoinen maine” rakentuu. Oikotietä ei ole.

Sisäinen maine riippuu siitä, kuinka kuntalaiset kokevat kuntansa, sen palvelut tai omat osallistumis- tai vaikuttamismahdollisuutensa. Kunta voi synnyttää sisäistä mainettaan vain tekojen ja toiminnan kautta. Toimintamaine on ”paikan henki”.

Ulkoinen maine eli vetovoima heijastelee sitä, miten hyvin paikan henki on rakentunut. Kalliit, kiiltokuvamaiset markkinointi- tai brändäyskampanjatkaan eivät tuota haluttua tulosta, jos kunnan sisäinen maine ei ole kunnossa. Kunnan maine on tismalleen sitä mitä kunta todellisuudessa on ja mitä kuntalaiset siitä itse viestittävät, kuten Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen oivalsi muutaman vuoden takaisessa väitöskirjassaan. Kannettu vesi ei kaivossa kestä, tässäkään asiassa.

Panostukset elinkeinoihin ja yritystoimintaan ovat ilman muuta yksi tapa rakentaa kunnan sisäistä mainetta. Sen taakse piiloon jää kuitenkin liian usein työ peruskunnissa arkisten palveluiden parissa. Taloustieteen professori Mariana Mazzucato totesi Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa (HS 28.1.2021), että ”monet yksityisen sektorin innovaatiot nojaavat siihen vahvaan julkiseen ja yhteiseen, joka on pohjalla”. Myös kuntien panostukset hyvinvointipalveluihin tukevat yksityisen sektorin investointeja ja menestystä.

Kuntaorganisaatio mielletään usein harmaan hallinnon ja byrokratian tyyssijaksi, eikä sillä hahmoteta olevan paljoakaan tekemistä trendikkään vetovoiman tai elinvoiman käsitteiden kanssa. Kaikki tunnistavat vitseistä ja sketseistä lapioihin nojaavat työmiehet tai leimoja lätkivät konttorirotat.

Kuitenkin juuri kuntien työntekijät tuottavat kuntalaisten hyvinvointia tukevia palveluita, joka päivä. He ovat läsnä ihmisten arjessa ja kohtaavat kuntalaisia terveyskeskuksessa, hammaslääkärissä, kirjastossa, museossa, uimahallissa, sosiaalitoimistossa, päiväkodissa, vanhusten palvelutalossa, koulussa, kumppanuuspöydissä jne.

Kunnan sisäinen maine rakentuu näissä kohtaamisissa ja kuntalaisten asiakas- ja asukaskokemusten kautta. Näiden kohtaamisten laadun parantaminen sekä asiakas- ja kuntalaislähtöisen ja kuntalaisia osallistavan työotteen kehittäminen haastaa kuntaorganisaatioita.

Viime vuosina Varkauden kaupunki on työnantajana järjestelmällisesti panostanut työntekijöidensä uuteen työotteeseen. ”100 + 1 tekoa varkautelaisten hyväksi” –kehittämiskampanjassa ideoitiin ja toteutettiin kymmeniä eri kokoisia käytännön parannuksia asiakaspalveluun ja palveluiden sisältöön. Ruoka-, puhtaus- ja kiinteistöpalveluiden Wellness Warkaus –hanke tuo näkyviin tukipalveluiden henkilöstön roolin kuntalaisten arkisen hyvinvoinnin tuottajana. Vain pari esimerkkiä mainitakseni.

Edellä mainitut panostukset ovat ennen kaikkea panostuksia elinvoimaan, siinä missä elinkeinohankkeet tai yritysrahoituskin. Varkauden kaupunginkin palveluksessa on siis yli 1600 elinvoima-agenttia!

Kirjoittaja on Varkauden kaupungin henkilöstöjohtaja, FM, tohtorikoulutettava .

Kommentoi