Näkökulma Juha Rytkönen: Olisiko Varkauden talousalueella mahdollisuuksia tehdä vaikka yhteistyötä ensilumen latujen eteen?

Juha Rytkönen

Saimme vihdoin lunta. Auramiehille ja -naisille töitä vuorotta ja kotirappusten kolaajille hyötyliikuntaa. Joillekin lumen tulo on pelkkä riesa, monille kuitenkin myönteinen asia. Lumi kuuluu Suomen talveen, ainakin toistaiseksi.

Ilokseni olen huomannut, että laduilla on lykkinyt ennätyksellisesti hiihtäjiä hyvien olosuhteiden myötä. Hiihtovarusteiden kauppa on käynyt kuumana, ja paikoin Etelä-Suomessa sukset ovat loppuneet kaupoista.

Hiihto kiinnostaa tutkitusti myös nuoria aikuisia, jotka kenties kouluaikoina inhosivat sitä lipsuvien suksien ja huonojen varusteiden takia. Trendinomaiseen suosion kasvuun on vaikuttanut suksien kehitys. Voitelemattomilla karvapohjilla pystyy hiihtämään perinteistä kelillä kuin kelillä.

Luisteluhiihto on tuonut kokonaan uuden ulottuvuuden hiihtämiseen. Ladut ovat nykyään parhaimmillaan kuin rautateitä.

Lapsena otsalamppu päässä umpihankeen itse tehdyillä laduilla kilpahiihtoa harjoitelleena on vaikea ymmärtää kitinää huonoista laduista! Myös latuverkostot ovat Varkauden talousalueella kattavat: hiihtämään pääsee taajamissa melkein kotiovelta.

Koronan vuoksi virinnyt patikointi-into kansallispuistoissa, jopa ruuhkaksi asti, jatkuu siis hiihtoladuilla. Sisäliikuntatilojen rajoitukset ajavat ulos lenkille, missä ei tarvitse koronaa pelätä.

Joka talvi käydään julkisuudessa keskustelua laturaivosta. Itse en ole moiseen törmännyt missään, koskaan – paitsi nyt Salpausselän miesten viestikisassa!

Kunnioittamalla toisia liikkujia ja noudattamalla sovittuja pelisääntöjä voidaan ylilyönnit välttää. Hyvällä suunnittelulla voitaisiin käyttää talvella samoja maastoja ja osin reittejäkin hiihtoon, kävelyyn ja maastopyöräilyyn.

Kun olosuhteet ovat kunnossa, tarjoamme oivallisen maaperän lasten ja nuorten liikkumiselle.

On hienoa, että esimerkiksi Joroisissa on saatu runsaasti osallistujia juuri käynnistettyyn hiihto- ja mäkikouluun. Avainasemassa ovat ryhmien vetäjät.

Toivottavasti myös suosittu Keski-Savon Cup saadaan heräteltyä henkiin. Uskomaton talkootyöurakka, viiden mäkihyppymäen rakentaminen, on innostanut uusia nykäsiä ja ahosia harrastuksen pariin.

Hiihdon tulevaisuus on valitettavasti ilmastonmuutoksen vuoksi vaakalaudalla. Vaikka tänä talvena päästiin hiihtämään melko aikaisin, jatkossa Varkauden korkeudella hiihdetään keskimäärin pari kuukautta. Muistellaanpa viime talvea!

Leppävirran hiihtoareenan lisäksi hiihtoväen toiveena on päästä ulos suksimaan. Jotta hieno harrastus ei kuihtuisi ja uusi innostus sammuisi, tarvitsemme lumitykillä tai säilötystä lumesta tehtyjä niin sanottuja ensilumen latuja.

Olisiko Varkauden talousalueella mahdollisuuksia tehdä vaikka yhteistyössä yksityisten, seurojen ja kuntien kanssa asian hyväksi jotakin?

Lumen säilömiseen löytyy läheltä huippuosaamista. Kustannuksetkin olisi mahdollista kattaa pitkälti latumaksuilla.

”Menneen talven lumia” ei hiihtäminen kuvaannollisesti ole, mutta kirjaimellisesti se sitä voisi osaltaan olla harrastamisen mahdollistamiseksi.

Kirjoittaja on joroislainen ”hiihtoniilo” ja kunnanhallituksen jäsen (kesk.).

Kommentoi