Näkökulma Jouko Laitinen: Etätyö vei uusiin haasteisiin: kuinka työpaikan yhteishenki pidetään yllä, kuinka työskentelyolot saadaan kohtuullisiksi ja kuinka etätyötä johdetaan

Jouko Laitinen

Koronapandemia on tuonut mukanaan lukuisia haasteita ja muutoksia jokapäiväiseen elämäämme. Monilla työpaikoilla on siirrytty etätöihin, siellä missä se suinkin on ollut mahdollista, ja samalla ovat muuttuneet matkustus- ja kokouskäytännöt.

Tämä on nopeuttanut digitaalisten järjestelmien käyttöönottoa. Olemme joutuneet ottamaan digiloikan pakotetusti jo nyt, emmekä joskus tulevaisuudessa. Tämä muutos on tapahtunut yllättävän ketterästi, joskin ei aivan kivuttomasti, mutta osoittanut jälleen sen, että olemme osaavia ja kehittyviä eli yksi kehittyneimmistä kansakunnista.

Tästä voimme olla ylpeitä, kuten myös siitä, että olemme yksi onnellisimmista kansoista, eikä meidän kannata epäillä ja vähätellä tällaista tutkimustulosta.

Etätyöhön ei ole ollut kaikille yhtä helppoa sopeutua, koska työyhteisön tuki ja läsnäolo on tärkeää. Toisille taas etätyö on ollut helpotus ja tehostanut työntekemistä.

Oli miten oli, niin työyhteisölle se on asettanut uusia haasteita, kuinka yhteishenki ja yhteenkuuluvuutta saadaan pidettyä yllä, kuinka työskentelyolosuhteet olisivat vähintään kohtuullisella tasolla ja kuinka etätyötä johdetaan.

Näiden eteen on jouduttu järjestelemään uudenlaisia toiminta- ja työskentelytapoja, koska osalla etätyö on jatkunut jo 10 kuukautta. Kaikille on tullut tutuiksi henkilöstön virtuaaliaamukahvit tai muut vastaavat yhteiset tilaisuudet työntekijöiden kohtaamiseksi ja ajatusten vaihtamiseksi.

Työntekemisessä keskiöön on noussut se, mitkä ovat aikaansaannokset ja tulokset, eikä missä fyysisesti työ tehdään. Entistä enemmän etätyöntekijältä vaaditaan itsensä johtamista sitä miten rakennan ja rytmitän työpäivän, miten pidän yhteisöllisyyttä yllä ja miten fasiloimme etätapaamiset.

Teams-palaverit ovat kuitenkin monelle tehneet sen, ettemme muista rytmittää tapaamisia ja etenkään jättää taukoa ja siirtymäaikaa palaverien väliin. Samalla olemme yhä useammin osallistumassa useampaan etäpalaveriin saman aikaisesti, jota ei tapahtunut lähipalaverien aikana.

Ajankäytöstä on myös tullut tehokkaampaa. Mutta joskus on syytä pohtia ja miettiä sitä onko työstä tullut liiankin suorituskeskeistä ja unohtuuko yhteisöllisyys.

On aivan varmaa, ettemme koronan jälkeen palaa enää aikaan entiseen matkustamisen, kokoustamisen ja tapaamisten osalta. Olemme oppineet hyödyntämään uusia digitaalisia menetelmiä ja havainneet kuinka paljon meiltä säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa, kun meidän ei tarvitse matkustaa lumituiskussa neljää tuntia tunnin tapaamista tai kokousta varten toiselle puolelle Suomea.

Etätyö tulee lisääntymään ja samalla muuttuu työskentelytapamme ja työkulttuurimme. Tämä avaa meille kasvukeskusten ulkopuolisille seuduille uusia mahdollisuuksia saada asukkaita ja osaajia muuttamaan alueelle, kun työn tekeminen ei ole enää sidottu paikkaan. Tässä menestyminen edellyttää sitä, että kykenemme luomaan ja tarjoamaan etätyöntekijöille toimivat puitteet ja palvelut.

Tulevaisuudessa myös toimitilatarve tulee vähenemään, koska entistä useammat työskentelevät etänä ja toimistolla käydään vuoropäivinä ja mahdollisissa yhteisissä henkilöstöpalavereissa.

Etäpalavereiden yksi harmittelun aihe on se, kuinka voidaan jakaa osallistujille yhteiset tarjoilut, mutta kaipa tämäkin korjaantuu siinä vaiheessa, kun 3D-tulostimet yleistyvät.

Kirjoittaja on Navitas Kehitys Oyu:n toimitusjohtaja.

Kommentoi