Joulukolumni Jukka Itonen Pikku hiljaa olen oppinut oivaltamaan, ettei ihminen parempaa kohti pyrkiessään voi sulkea ulkopuolelleen maailmasta mitään, ei pientä lintua eikä kedon kukkaa eikä ketään

Kun muistelee kaikkia elämänsä aikana viettämiään joulujuhlia, tuntuu vähän kummalliselta, kuinka hyvin ne ensimmäiset kansakoulussa pidetyt joulujuhlat ovat jääneet mieleen. Ihan täsmälleen muistaa värit, valot ja äänet, näkee silmissään, millaiselta juhlasali näytti kattoon ulottuvine kuusineen, tuntee nenässään tuoksut salissa ja luokassa, johon paperipusseihin kätketyt omenat ja piparkakut sekä äitien itseensä tupsuttamat hajuvedet antoivat oman tavallisuudesta poikkeavan lisänsä.