Mielipide: Suomalaiset ansaitsevat tiukemman kaivoslain

Kirjoittajan mielestä kaivolain luonnos ei ole hallitusohjelman mukainen. Mari Petäjä

Vuosien varrella tehdyistä parannuksista huolimatta kaivoslakimme on osoittautunut täysin riittämättömäksi. Maanomistajilla ei ole mitään päätösvaltaa, merkittäviä luontokohteitakaan ei jätetä rauhaan ja ympäristönsuojelu on sekä toiminnan että jälkitöiden osalta puutteellista. Jälkivastuista vapautuakseen kaivosyhtiöt ovat myyneet toimintansa, kuten Talvivaarassa, tai teettäneet tytäryhtiöllään konkurssin, kuten kanadalainen kaivosyhtiö Nivalassa.

Hallitus on luvannut ohjelmassaan isoja parannuksia niin ympäristönsuojelun, paikallisten vaikuttamismahdollisuuksien kuin riittävien jälkitöiden osalta.

Nyt meneillään olevan uudistuksen tavoitteena on parantaa kaivosten ympäristönsuojelua ja säädellä toimintaedellytyksiä. Lisäksi hallitus haluaa vahvistaa maanomistajien vaikutusmahdollisuuksia ja kaivosten hyväksyttävyyttä paikallisesti. Työ- ja elinkeinoministeriö työstää parhaillaan ensimmäistä lakiluonnosta keskeisimmistä ehdotuksista.

Lupaukset ovat selkeitä, ja siksi lakiluonnos on toistaiseksi lähinnä järkytys. Paitsi, että se ei toteuta hallitusohjelman tavoitteita, se on jopa niiden vastainen!

Maailmalla lähtökohta on se, että valtio omistaa mineraaliesiintymät ja antaa halutessaan kaivosyhtiöille oikeuden hyödyntää näitä kohtuulliseen hintaan. Suomessa sen sijaan on käytössä 1700-luvulta peräisin oleva valtauskäytäntö, jonka mukaan malmiesiintymä ei kuulu maanomistajalle vaan sen alueen varanneelle.

Lakiluonnoksessa varausalueen ulkopuolelle pitää jättää puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen hallitsemat alueet sekä muun muassa katualueet tai torit, maantiealueet, lentopaikat, rautatiealueet ja kanavat. Sen sijaan arvokkaista luontokohteista ei sanota mitään.

Varauspäätöksen voimassaoloaikaa lyhennettäisiin kahdesta vuodesta vuoteen, mutta malminetsintäluvan enimmäiskestoaikaan, 15 vuotta, ei ehdoteta muutosta. Ehdotus ei myöskään paranna kuntien tai muiden maanomistajien asemaa, vaikka hallitusohjelma niin lupaa.

Luonnokseen, jossa arvokkaita luontoalueita ei olla jättämässä malminetsinnän ja kaivostoiminnan ulkopuolelle, ei voi olla tyytyväinen. Lakiluonnoksen kuulemistilaisuudessa kansalaiset ja kansalaisjärjestöt toivat selkeästi esille, että luonnonsuojelualueet, kansallispuistot, kulttuurikohteet sekä myös loma-asutusalueet pitää jättää kaivostoiminnan ulkopuolelle.

Myös Natura-alueet on jätettävä rauhaan. Esimerkiksi Heinäveden kaivoshankkeen alue on poikkeuksellisen haavoittuvainen: Aitolammesta on vain reilu kilometri Varisveteen ja noin 5 km Natura-alueisiin. Kaivostoiminta siellä vaikuttaisi kymmenien kilometrien päähän Suur-Saimaalle. Juuri siksi koko Saimaan aluetta on katsottava kokonaisuutena ja myös muiden elinkeinojen näkökulmasta.

Toisin kuin monessa maassa, varaus ei myöskään velvoita yhtiöitä maaperän tutkimiseen, mikä on johtanut joidenkin alueiden varauskierteiseen. Malminetsintälupa voi olla voimassa jopa 15 vuotta. Lainsäädäntöä pitää muuttaa siten, että se kannustaa yhtiöitä tekemään pienempiä varauksia, mutta tehokkaampaa maaperän tutkimusta, minkä myötä vain pieniä pitoisuuksia sisältäviä varattuja alueita voidaan nopeammin myös vapauttaa muuhun käyttöön.

Kaivoslain uudistamisen on perustuttava hallitusohjelmaan, jonka mukaan pyrkimyksenä on sellaisen vakuussääntelyn kehittäminen, että ympäristölliset vastuut hoidetaan kaikissa tilanteissa, myös konkurssien ja toiminnan lopettamisen jälkeen.

Toimiva keino kerätä rahoja jälkitöitä varten on rahastoida jo toiminnan aikana riittävä määrä liikevaihdosta käytettäväksi myöhemmin. Näin yhtiö sitoutetaan maiseman ennallistamiseen, eikä se pääse kiertämään vastuitaan nykyiseen tapaan.

Lakiluonnos kaivoslaista lähetetään lausuntokierrokselle syksyn aikana, eli nyt pitää ja kannattaa vaikuttaa aktiivisesti sen sisältöön. Tällaisenaan se on täysin riittämätön raakile.

Heli Järvinen

kansanedustaja (vihr.)

Keskustelu