Vertaisille kiitos: toipuneiden alkoholistien rinnalla sain päihdetyöhön enemmän tietoa, mitä ikinä olisin lukemalla saanut

Katja Saraketo

Näkökulma

”Mitä ihmettä, miksi tuolle alalle? Kuka niiden juoppojen kanssa töitä haluaa tehdä?”

Voin sanoa, että 90-luvun puolivälissä, kun päihdetyötä opiskelin, sain myös vastata tuohon kysymykseen usein. Ja monet kerrat urani, reilun 20 vuoden aikana. Tänä päivänä onneksi vähemmän, viimeisen kymmenen vuoden aikana arvostus on kääntynyt, ymmärrys taatusti lisääntynyt ja kommentitkin ovat positiivisia.

Ensimmäinen kipinäni alalle tuli, kun nuorena ymmärsin enoni alkoholismin ja sen vaikutuksen perheeseen. Lisäksi oli tarinoita isovanhempien juomisista, vaietuista sellaisista.

Jossain vaiheessa tajusin, että alkoholismi, addiktiosairaudet, koskettavat taatusti ihan jokaista meitä, ainakin välillisesti. Ja jossain matkani alussa ymmärsin myös sen, että kyseessä on sairaus, joka voi puhjeta erilaisessa muodossa kenelle vain. Sairaus, jonka hoidossa tarvitaan tukea, mutta myös se oma toipumisen tahto.

Opiskeluaikanani Iisalmessa tutustuin Atik Ismailiin, kun hän oli oman raittiutensa alkutaipaleella. Monet yhteiset koulumatkat sekä välituntien keskustelut toivat itselleni ymmärrystä ja tietoa, tärkeimmän kautta, kokemusasiantuntijalta. Atik auttoi lopputyöni teossa ja olen saanut häneltä tukea työhöni tähän päivään saakka.

Kun valmistuin, lähdin vielä vuodeksi Pieksämäelle silloiseen Tyynelän kuntoutuskeskukseen lisäkoulutukseen päihdetyön saralla. Siellä sain jatkaa opintojani reilun kymmenen toipuneen alkoholistin rinnalla, heidän opiskellessa teoriaa tekemälleen tärkeälle työlle. Sain enemmän tietoa heiltä, mitä ikinä olisin lukemalla saanut.

Onnekseni huomasin vähän aikaa sitten, että tuon kuntoutuskeskuksen tiloihin aloitetaan uudestaan kuntoutuksellista toimintaa, hienolle paikalle ja varmasti historiaa kunnioittaen.

Keskiöön tässä haluan nostaa ne ihmiset, joiden avulla työtäni täällä Varkaudessa olen tehnyt. Muutaman tärkeän ihmisen kanssa jo 25 vuotta, toisten kanssa lähes 20 vuotta ja osa on tullut matkalla mukaan.

Te upeat toipujat, rinnallakulkijat, avoimesti sairaudestanne puhujat, kiitos! Te koulutatte meidät ammattilaiset, teiltä saa opiskelijat oppinsa, vapaaehtoiset ymmärryksensä.

Teitä on matkallani ollut lukemattomia, enkä ikinä osaa kiitostani liikaa ilmaista. Itse en olisi mitään työssäni ilman teitä.

Haluan muistuttaa myös teitä vanhemmat siitä, että addiktiosairaus voi puhjeta jo lapsena, ja meillä vanhemmilla on paraatiasema seurata ja tukea lapsiamme oikeaan suuntaan. Haitallinen riippuvuus eli addiktio voi syntyä mihin tahansa toimintaan tai aineeseen, joka tuottaa mielihyvää.

Riippuvuus voi kehittyä esimerkiksi päihteisiin, peleihin tai syömiseen. Riippuvuus tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö on valmis käyttämään huomattavan paljon aikaa ja vaivaa voidakseen käyttää jotain ainetta tai suorittaa jotain toimintoa, esimerkiksi pelata uhkapelejä.

Pelaaminen, puhelimet ja valtavat ruutuajat lapsillamme ovat osaltaan aiheuttamassa haitallisen riippuvuuden puhkeamisen, joka tiedostamatta ja hoitamatta tulee tulevaisuudessa meille kalliiksi. Emme voi palata kehityksessä taaksepäin, mutta voimme viedä tietoa sinne, missä sitä eniten tarvitaan eli kouluihin ja perheisiin.

Voimme kulkea hereillä, lastemme rinnalla. Toivottavasti saamme järjestettyä aiheen ympärille koulutusta, yhdessä eri tahojen kanssa, vertaisen vetäjän johdolla. Ennaltaehkäisy ja puuttuminen ajoissa maksaa ajan kanssa takaisin, moninkertaisesti.

Kirjoittaja on päihdetyöntekijä.

Keskustelu