Superfoodin mätäneminen metsiin on jonkinsortin häpeä ja herkulliset vitamiinipommit pitäisi saada niin ravinto-, terveys- kuin taloushyödyksi

Marjastajilla ja sienestäjillä pitää kiirettä, kun luonnon herkkuaitta tarjoaa parhaillaan parastaan. Sosiaalinen media täyttyy toinen toistaan komeammista saaliskuvista, joissa täpötäydet kanttarelli- ja herkkutattikorit sekä mustikka-, vadelma- ja lakkasangolliset kertovat kerääjien ahkeruudesta. Lämpö ja sade ovat huolehtineet hienosti, että laatutavaraa on metsissä nyt paljon.

Sienestys ja marjastus kuuluvat jokaisen arvonsa tuntevan kulinaristin harrastuksiin. Koronakesä on poimijoiden lisännyt innokkuutta ja sikälikin hyvä satokausi osuu oikeaan kohtaan. Keräysinnosta kertoo, että marjapoimurit ovat monesta kaupasta loppu.

Monenmoisesta luontoharrastamisesta innostuneet suomalaiset eivät varmasti silti onnistu metsiä tyhjäämään. Tavallisesti metsissä kypsyy vuosittain noin 500 miljoonaa kiloa luonnonmarjoja, ja siitä saadaan talteen vain kymmenisen prosenttia.

Luonnonantimia jää tänäkin vuonna keräämättä satojen miljoonien eurojen arvosta. On yhä tärkeä kysymys, miten nykyistä suurempi osa sadosta saataisiin talteen. Kysymys on hyvä esittää nyt, kun tavallista useampi suomalainen on asiasta kiinnostunut. Arktiset Aromit ry ja Keksintösäätiö näyttävät mallia ja ovat julistaneet kilpailun, jossa haetaan marjojen korjuuseen uusia ideoita sekä keksintöjä, joissa hyödynnetään teknologiaa.

On paljon ihmisiä, jotka haluavat, että marjojen poiminta säilyy käsityönä ja otolliset marjapaikat eivät löydy luonnostaan, vaan niiden löytämiseen tarvitaan kokemusta, tietoa, perimätaitoa ja myös onnea. Pakko on kuitenkin ajatella myös niin, että suomalaisen superfoodin mätäneminen metsiin on jonkinsortin häpeä ja herkulliset vitamiinipommit pitäisi saada nykyistä paremmin niin ravinto-, terveys- kuin taloushyödyksi.

Keskustelu