Lukemalla voi saada rasitusvamman

Sirpa Ylönen

Horisontti

Esikoinen killisteli olohuoneen kirjahyllyä ja mietti, että äidillä sitä ei tule eläkkeellä aika pitkäksi. Hän tosin tarkoitti montaa muutakin asiaa, kuin kirjoja, mutta myös niitä.

Vaikka eläkettä ei vielä pitkään aikaan ole näkyvissä, tuskin ehdin lukea kaikkia kaikkien kirjahyllyjen kirjoja ennen eläkepäiviä. Hyllyjä on olohuoneen lisäksi makuuhuoneessa, eteisessä ja yläkerrassa kahdessa huoneessa. Keittiössä on keittokirjoja ja vessassa vessalukemista.

Kirjoja löytyy myös satunnaisista muista paikoista. On sellaisia, jotka ovat kesken lukemisen ja sellaisia, jotka ovat jotenkin vain unohtuneet sillä hetkellä siihen.

Kerran yksi kirja löytyi jääkaapista, mutta sen keskimmäinen oli piruuttaan piilottanut sinne.

Ihmisellä on hyvä olla lukemattomia kirjoja, monessakin mielessä. Siis siinä mielessä, että niitä on monia (olen tehnyt vain karkeita arvioita talossa olevien kirjojen määrästä, tuhansia lie joka tapauksessa), sekä siinä mielessä, että niitä ei ole vielä luettu. Lukemattomat kirjat ovat kuin säilötty ruoka: hyvä olla pahan päivän varalle.

Mies väitti joskus, että minun kirjoissani joku aina tapetaan, ja mielellään ulkoavaruudessa. Eteisessä on hylly niille kirjoille, joissa todellakin kaikki tapahtuu enemmän tai vähemmän ulkoavaruudessa, ja alahyllyillä on ne, joissa tapetaan yliluonnollisesti. Yläkerrassa on hylly niille, joissa ollaan noin yleisesti ottaen jossain toisessa todellisuudessa.

Olin kiinnostunut tieteiskirjallisuudesta, kauhusta ja fantasiasta jo paljon ennen kuin niistä tuli muotia. Tai ei kauhu kirjallisuuden lajina taida kauhean muodikas olla vieläkään.

En täysin allekirjoita sitä, että näiden lajien harrastajat olisivat taipuvaisia eskapismiin, siis pakoon todellisuudesta. Näissä kun usein puhutaan hyvinkin vahvasti tästä todellisuudesta, mutta vertauskuvallisesti. Siihen on syynsä, että entisessä Neuvostoliitossa kirjoitettiin paljon tieteisromaaneja ja satuja.

Moni tarttuu kirjaan kesälomalla. Minulla tahtoo olla kesällä niin paljon puuhaa, että lukemiseen ei tahdo jäädä tarpeeksi aikaa. Siksi haaveilenkin joka kesä oikein rankoista sadepäivistä. Silloin voi kääriytyä viltin alle ja lukea.

Samasta syystä pidän talven paukkupakkasista.

Vaikka hyllystä löytyy Cervantesia ja Waltaria, en ole turhan ronkeli. Kun vähän väsyttää, saatan tempaista välipalana halvan rakkausromaanin tai pari. Sen jälkeen tekeekin jo mieli jotain vähän tukevampaa, vaikkapa Dostojevskia.

Sen verran olen iälle antanut periksi, että en yritä enää väkisin vääntää loppuun kirjaa, joka ei ole kiinnostava. Saatan jättää sen kesken ja pistää kiertoon eteenpäin. Niin, kaikkia kirjoja ei tarvitse säilöä kotiin, vaikka aika monta näköjään pitää.

Olen onnistunut saamaan lukemalla myös rasitusvamman. Valitin lääkärille kerran jännetupentulehdusta. Hän kysyi, olinko tehnyt jotain erityistä. Ei tullut mieleen.

Kun hoitaja sovitteli lastaa ranteeseen aloin miettiä, että voiko raskaan kirjan kannattelu rasittaa rannetta. Kyllä kuulema voi.

Sain siis rasitusvamman makaamalla selälläni ja lukemalla kirjaa.

Keskustelu