Tytöt ovat parempia lukijoita kuin pojat, Pohjois- ja Itä-Suomessa huonoja lukijoita on enemmän kuin etelässä

Jouni Vornanen

Näkökulma

Viime vuonna saimme lukea hälyttäviä uutisia Ylen kyselystä: keskittymiskyky on huonontunut sekä ala- että yläkoulussa. Kyselyyn vastanneista opettajista kahdeksan kymmenestä oli sitä mieltä, että oppilailla nämä taidot olivat selkeästi heikentyneet selvästi viiden viimeisen vuoden aikana.

Monen kyselyyn vastanneen mielestä keskittymiskykyä ovat heikentäneet älylaitteiden runsas käyttö ja jatkuva virikkeiden tulva. Kritiikkiä saivat myös liian suuret opetusryhmät tai henkilökunnan vähyys.

Totta, monet lapset oppivat esimerkiksi lukemaan älylaitteilla. Lukeminen jää kuitenkin helposti pinnalliseksi ja silloin lukemisen kehittyminen jarruuntuu.

Jos pidempien tekstien lukutaito ruostuu, heijastuu se eittämättä myös kirjoittamiseen. Taito, jota tarvitaan jatko-opinnoissa ja kaivataan kipeästi myös työelämässä.

Kelvotonta tekstiä suolletaan jo siitäkin syystä, että älyvempaimilla on nopea kirjoittaa, lyhyitä viestejä. Kynä- ja kirjoituskoneaikaan täytyi pähkäillä pää puhki, mitä sieluntuotteita paperille sylki. Pyyhekumin kanssa tuhraaminen oli oma vaivansa sekin.

Joulukuun alussa saimme iloisia uutisia. Tuoreen Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten lukutaito on edelleen maailman kärkeä.

Ainoana harmina on, ettei iso osa pojista pidä lukemisesta. Tämän seurauksena moni ei osaa enää kirjoittaa hyvää suomen kieltä.

Lukutaito onkin jakaantunut. Tytöt ovat parempia lukijoita kuin pojat, Pohjois- ja Itä-Suomessa huonoja lukijoita on enemmän kuin etelässä. Tämä on haaste myös kustantajille, koska kirjoja ei janota kuin aikoinaan, kuten Viisikoita ja Tiina-kirjoja.

Digitaalisuus antaa harhan, ettei tekstejä tarvita: elämme kuitenkin tekstikylläisessä yhteiskunnassa. Opiskelussa edelleen tekstit näyttelevät leijonanosaa.

Työelämässä on puolestaan täytettävä lomakkeita, luettava ohjeita, onkia tarvittaessa uutta tietoa. Kansalaistaitoihin kuuluu ymmärtää vaikkapa verottajan koukeroisiakin ohjeita.

Syrjäytymisvaarassa ovat etenkin nuoret miehet. Pitkäaikaiseen syrjäytymiseen liittyy paljon välillisiä murheita kuten mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä tai työnsaannin haasteet.

Näistä seuraa häpeää, jolloin myös perheen perustaminen vaikeutuu.

Puhutaan siis isosta yhteiskunnallisesta ongelmasta. On arvioitu, että syrjäytynyt maksaa valtiolle yli miljoona euroa, jos se jatkuu koko työiän.

Koulutus on syrjäytymisongelmassa keskeinen. Säästöjen myötä ryhmäkoot ovat kasvaneet ja sitä myöten opiskelussa korostetaan entistä enemmän omaa vastuuta.

Hienot tavoitteet, mutta entä jos osa pojista ei kykene ottamaan omaa vastuuta, vaan tarvitsevat monenlaista tukea opiskelussaan?

Koulupudokkaan syrjäytymiskehä on valmis.

Kirjoittaja on tiedottaja Savonia-ammattikorkeakoulussa.

Keskustelu