Pidä itsesi ajan tasalla, ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ole rohkea – tätä oppia milleniaalit ovat joutuneet soveltamaan

Ari Saavalainen

Näkökulma

Voi meitä milleniaaleja. Saimme osaksemme tulla yhteiskuntaan pieninä ikäluokkina ja olla lama-ajan koululaisina ne, keneltä ensin leikattiin.

Vihkoon kirjoitimme osan oppikirjoista ja siten opimme jo varhain copy-paste -toiminnot. Siihen toimintoon emme halunneet jäädä, vaan etsiä merkityksellistä tekemistä jostain muualta.

2010-luvun vaihteessa meille piti aueta työelämä ja sitä kautta vaihe rakentaa omaa tulevaisuutta. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, työelämä kohtasikin yhden suurimman murroksensa – teollisuus alkoi rajusti leikata työpaikkoja.

Nuoret eivät työllistyneet heti koulujen jälkeen. Tällöin opimme sen, että mikään ei ole pysyvää. Ainut mihin voit todella vaikuttaa, on oma itsensä.

Pidä itsesi ajan tasalla ja ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ole rohkea!

Tätä oppia olemme joutuneet soveltamaan työuramme joka vaiheessa jo nyt. Niin sanotut eläkevirat ovat vain suurten ikäluokkien puheissa vilahtavia lauseita. Milleniaalin sanavarastosta sana eläke lienee jo leikattu pois, koska sitä tuskin tulemme koskaan näkemään sanan nykyisessä merkityksessä.

Työelämästä siirrytään toki sivuun, kun sen aika on, mutta virallinen eläkeikä tuskin ajankohtaa määrittää.

Joskus ajoitus voi kuitenkin elämässä olla pielessä. Tällöin et välttämättä ole oikeassa paikkaa menossa, kun iso muutosaalto iskee rantaan.

Vaihtoehtona ei ole kuin tehdä töitä päästäksesi kehitykseen mukaan jossain vaiheessa. Yrittäjyys, start-upit – kaikki nämä ottivat isoja loikkia muutoksen jälkeen.

Jokunen vuosi sitten tässä maassa havahduttiin siihen, että maailma oli ajanut oikealta ja vasemmalta lujaa ohi. Kykymme kilpailla maailmanmarkkinoilla oli heikentynyt ja jotain oli syytä tehdä. Silloin olisi pitänyt tehdä reiluja ryhtiliikkeitä mutta ongelmaan keksittiin jokunen minuutti päivässä lisää työaikaa.

Milleniaalisukupolvi on tottunut siihen, että tuo määrä ei riitä alkuunkaan, jos haluat pysyä edes kehityksessä mukana, saati olla luomassa sitä. Aikaansaatu työskentelykulttuurin muutos jäi liian pieneksi tuolloin ja siitä tuntuu nyt nousseen valtava ”hulabaloo”.

En usko, että tästä tulee mitään erävoittoa kenellekään, onko meillä tulevaisuudessa näitä minuutteja päivässä vai ei. Iso ongelma ei tällä vielä ratkea.

Sen sijaan, että puhutaan yksittäisistä minuuteista lisää työaikaa, pitäisi puhua siitä, mitä työssä ja ylipäätään elämässämme saamme aikaiseksi. Ei ole merkityksetöntä, teetkö koko päivän töitä vai oletko tekevinäsi. Harjoitteletko salilla vai käytkö siellä vain haaveilemassa.

Tehokkuudessahan ei ole kyse siitä, että opit juoksemaan nopeammin. Kyse on enemmän siitä, teetkö oikeita asioita ja jätät tekemättä tuottamattomia asioita ympärilläsi.

Sopiva määrä laiskuuteen taipuvaa mieltä johtaa siihen, että haluat kehittyä tehokkaammaksi ja tehdä asiat yksinkertaisemmin.

Sopiva määrä intohimoa johtaa taas siihen, että et tyydy saavutettuun tasoon, vaan pidät itsesi jatkuvassa kehityksessä.

Milleniaalit, meillä on toivoa!

Kirjoittaja on Suomen Nuorkauppakamarin varkautelainen varapuheenjohtaja.

Keskustelu