Varkauden teatterin Tyttö ja Varis on kaunis kuin kyynel

Tommi Taskinen

Ihmisen kosketus tuntui syvällä sielussani lauantai-iltana Varkauden Teatterissa Sirkku Peltolan käsikirjoittaman ja Riitta Pasasen ohjaaman näytelmän Tyttö ja Varis ensi-illassa. Esiripun laskeutuessa näytelmän päätteeksi tunne oli lohdullinen ja toiveikas.

Elämässä voi selvitä, vaikka sen rakenteet syrjähtelevät ja nyrjähtelevät. Vaikka on äitien hylkäämiä poikia ja poikien hylkäämiä äitejä ja vaikka tuntuu, että millään ei ole sittenkään väliä.

Kovat ja konservatiiviset keinot kuten toruminen ja tuomitseminen tuskin tekevät ketään eheämmäksi. Epätoivon hetkellä tarvitaan ennemminkin joku, edes yksi, joka uskoo, välittää ja ohjaa eteenpäin. Silloin merkityksettömästäkin voi tulla merkityksellinen ja menneen ei tarvitse olla yhtä kuin tulevaisuus.

Ihmiset menevät teatteriin usein nauramaan tai katsomaan, kun lauletaan. Hyvä, että menevät. Arki tarvitsee rinnalleen kepeitä kokemuksia ja nostatusta.

Joskus voi kuitenkin haastaa itsensä ja mennä katsomaan vahvaa ja taiten tehtyä draamaa. Draama ei ole murheen alhossa vellomista, vaan mukana on myös arjen tilanteista kumpuavaa pirskahtelevaa komiikkaa, kuten elävässä elämässä konsanaan.

Varkauden Teatteri on rohkea taidelaitos, joka musikaalien ja komedioiden lisäksi valitsee taloudellisesta riskistä huolimatta ohjelmistoonsa myös ihmisyyttä syväluotaavia teoksia.

Tyttö ja Varis on sellainen, kokoaan suurempi helmi. Helmi, jonka sanomaa tutkiskelee pitkään sydämessään. Helmi, joka saa miettimään, millaisia käyttäytymismalleja itse ylläpitää omassa elämässään. Helmi, joka valaa uskoa ihmisyyteen kaiken harmaan keskellä.

Ensimmäinen askel parempaan on tosiasioiden tunnustaminen ja häpeän kahleiden murskaaminen. Häpeä vangitsee, vaientaa ja saa meidät virumaan kurjissa olosuhteissa tunnista, päivästä ja vuodesta toiseen eikä mikään muutu.

Näytelmässä on vahva teema ja sen esillepano ei ole helppoa. Tyttö ja Varis tekee sen ja kertoo tarinan aidosti ilman imelyyttä, mutta niin hellästi kuin ihminen vain voi. Koko ajan ollaan vähäeleisen kauniisti herkällä pinnalla ja käsikirjoitus, ohjaus, musiikki, äänimaailma, valaistus, puvustus, lavastus sekä näyttelijäntyö puhuvat samaa kieltä. Ihmisen kieltä.

Mieleeni nousivat ne elämäni tilanteet, kun joku on ollut vierelläni minua varten, halannut ja silittänyt päätäni hetkellä, jolloin olen sitä eniten tarvinnut.

Näytelmän loppu oli sanattoman kaunis. Niin kaunis, että nousin seisomaan, kuten koko ensi-iltayleisö ja tunsin kosteuden poskillani. Ne eivät olleet surun kyyneleitä.

Poistuin tunnelmallisesta teatterista tuuliseen talvi-iltaan toiveikkaana ja samalla tietoisena siitä, että parempi huomen syntyy vain toimimalla tänään.

Kiitos Varkauden Teatterille ja Tyttö ja Varis näytelmän työryhmälle. Te kiteytitte lauantai-iltana kaiken oleellisen elämästä - välitetään toisistamme!

ps. Näytelmä on upea päätös Leena Liimataisen teatteriuralle. Se on taidonnäyte työstä, jolla on merkitys.

Kirjoittaja on teatterinharrastaja ja Teatteriryhmä Nimettömien puheenjohtaja.

Keskustelu