Uljanov-setäkin asui täällä: tietyistä, hyvin perustelluista syistä hän kuitenkin käytti nimeä Lenin

Jukka Itkonen

Olen nyt asunut Helsingissä 22 vuotta. Ensin kotimme, Ingan ja minun oli kuudentoista vuoden ajan meren äärellä Lauttasaaren Katajaharjussa. Ingan sairauden edettyä vakavalle asteelle toimin kotona hänen omaishoitajanaan, opin kantapään kautta lähihoitajan valmiuksia. Kaikesta huolimatta sairaus odotetusti eteni vääjäämättä kuin juna, ja ennen pitkää Inga tarvitsi laitoshoitoa. Hän sai hoitopaikan Taka-Töölöstä Kivelän sairaalasta.

Minä muutin Kivelän lähelle Kirjailijaliiton asuntoon Mechelininkadulle. Siinä kirjoitin neljä kirjaa, pari näytelmää ja runsaasti laulutekstejä. Jollei mitään pakottavaa estettä ollut, kävin päivittäin kahdesti Ingan luona auttamassa häntä ruokailussa ja monissa muissa käytännön asioissa.

Toki se oli joskus raskasta, enkä olisi kuuna päivänä pystynyt pitämään Ingasta niin hyvää huolta, jollei rakas yhteinen ystävämme olisi auttanut meitä kaikin tavoin.

Asunnoltani ei todellakaan ollut sairaalaan pitkä matka. Kävelin kotiovelta Kivelän osastolle numero 5 viidessä minuutissa. Kun Ingan liikuntavälineeksi tuli sitten pyörätuoli, kävimme kaksin tai kolmestaan ajelulla, Töölön torilla popsimassa mansikoita, vadelmia, herneitä tai jäätelöä.

Toki kävimme kauempanakin, puistoissa ulkoilmakonserteissa, rannoilla katselemassa meren aavaa. Viimeisinä aikoina Inga oli vuodepotilas, mutta seurasi ympäristöään melkein loppuun saakka.

Töölö on kulttuurihistoriallisesti siinä mielessä jännittävä paikka, että täällä on asunut paljon taiteilijoita ja muita merkkihenkilöitä. Luettelosta tulisi pitkä, mainitsenpa vain muutaman tunnetuimmista.

Jean Sibelius asui vuosina 1940–41 Kammionkadulla, joka säveltäjän satavuotispäivän kunniaksi nimettiin 1965 Sibeliuksenkaduksi. Vuonna 1967 paljastettiin Sibeliuspuistossa Eila Hiltusen veistämä Sibelius-monumentti. Varsinkin kesäisin bussilasteittain turisteja käy sitä ihmettelemässä.

Suurin osa kävijöistä on japanilaisia. He ovat valokuvakansaa, ottavat monumentilla toisistaan käsittämättömän määrän valokuvia. Ja kotiin päästyään ottavat valokuvia siitä kun katselevat niitä valokuvia

Mika Waltari asui Tunturikadulla ja sai patsaan kulttuuriravintola Eliten pihalle. Tauno Palo kävi ahkerasti Elitessä, ravintolassa on nykyäänkin erikseen merkitty Tauno Palon pöytä ja ruokalistalla Taunon nimikkopihvi. Säveltäjä Toivo Kärki asui aikoinaan ihan tuossa naapurissa Humalistonkadulla, jonka varrella itse tätä nykyä asustan.

Yleisradiossa TV-ykkösessä toimittajana työskennelleellä Jari Korkilla on Helsingin asunto Mechelininkadulla. Istuessamme Janoisessa Lohessa hän kertoi minulle tehneensä kaupungille aloitteen Humalistonkadun loppupään nimeämiseksi Toivo Kärjen kaduksi. Kaupungilta vastattiin hänelle, että siitä on liikaa vaivaa.

Kerran, kauan sitten kun tapasin Toivo Kärjen, mieleeni jäi pysyvästi lause, jonka hän minulle sanoi: ”Jukka, muista että virhe on se mutka, jossa miljoonaa piilee.” Mietin sitä aikani, kunnes oivalsin lauseen merkityksen: Mikään täydellisen sileäksi hinkattu esine tai runo ei ole kiinnostavaa, kiinnostavaksi sen tekee poikkeama, särö.

Talo, jossa asun on Töölönkadun ja Humalistonkadun risteyksessä. Samassa talossa, samassa rapussa, kenties jopa samassa kiinteistössä asui aikoinaan kirjailija Helvi Hämäläinen. B-rapun ulkoseinässä on hänen muistolaattansa.

Hämäläisellä on runsas tuotanto, tunnetuin teos on aikanaan kohua herättänyt avainromaani ”Säädyllinen murhenäytelmä”, jonka pohjalta tehty samanniminen elokuva esitettiin vastikään televisiossa.

Helvi Hämäläisen henkilö liittyy Varkauteen sitä kautta, että hänellä oli kesäpaikka Kangaslammilla. Hän testamenttasi sen kirjailijaliitolle, joka puolestaan vuokraa paikkaa liiton jäsenille.

Olen ollut siellä vuokralaisena kahtena kesänä ja hämmästellyt miten pienessä mökissä Hämäläinen majaili ja työskenteli. Valehtelematta, olen nähnyt isompia leikkimökkejäkin.

Liitto rakennutti pikkumökin lähelle tilavamman asumuksen. Pikkumökissä on nykyään sauna, korkeintaan kahden kylvettävä.

Ja nyt kun lopettelen tätä pakinaa ja katson työpöytäni äärestä ulos ikkunasta aurinkoiselle Töölönkadulle, näen kahdensadan metrin päässä talon, jossa majaili tai pikemminkin lymyili muuan vähemmän kirjailijaksi mainittu, mutta muuten kaikkialla maailmassa tunnettu henkilö, herra Uljanov. Tietyistä, hyvin perustelluista syistä hän kuitenkin käytti nimeä Lenin.

Syksyllä 1917 hän oli väliaikaismajoituksessa osoitteessa Töölönkatu 46 erään töölöläispariskunnan hoteissa.

Kauan Uljanov-setä ei Töölössä ehtinyt oleskella. Hänellä oli muita kiireitä. Venäjällä oli jäänyt yksi pikku juttu kesken. Piti tehdä vallankumous.

Olen huvikseni leikitellyt ajatuksella, että jos olisin 1917 ollut olemassa ja asunut nykyisessä asunnossani, olisi Töölönkadulla vastaan kävellyt V. I. Lenin, mahorkkasätkä suupielessä, lippalakki rennosti kallellaan, kohottanut lakkiaan ja tuikannut kouraani lentolehtisen.

Keskustelu