Kansanedustajaehdokas Sari Järn on kulkenut pitkän tien, jonka varrelle on mahtunut monenlaisia menetyksiä. Vastoinkäymiset ja omat kokemukset köyhyydestä ovat antaneet ymmärrystä. Päättäjänä Järn kantaa huolta siitä, että kaikki pysyvät mukana.
Mainos | Kun hän tarttuu toimeen, alkaa tapahtua. Tämä luonnehdinta kuvaa täydellisesti kansanedustajaehdokas Sari Järniä (sd.). Erityisen hyvin se sopii pariin viime vuoteen, joiden aikana Järn on tehnyt paluuta politiikkaan.
Järn kokee, että vuosia kestänyt tauko oli paikallaan. Hän on voinut keskittyä opiskeluun ja ammatilliseen kasvuun. Välivuosiin mahtuu myös uran luominen kirjailijana: kolme omaa kirjaa (Tammi), kolumnipalsta Tietoasiantuntija-lehdessä, useita näytelmien käsikirjoituksia ja uusimpana teksti eturivin kirjailijoiden kanssa julkaistussa esseekokoelmassa.
– Olen aina ollut utelias. Minua ei ole kiinnostanut muiden tekemiset, minua on kiinnostanut tieto. Harrastan opiskelua ja uuden oppimista.
Itsemurhista saa puhua. Syöpäkuolemista saa puhua. Kivusta saa puhua.
Sari Järn
Järn ei ollut lapsena innokas koululainen. Tähän saattoivat olla syynä epävakaat kotiolot.
– Olen kertonut avoimesti lapsuudestani ja nuoruudestani. Minulle on monesti matkan varrella sanottu, että menneisyydestä pitäisi vaieta. Itse koen, että vain puhumalla ja oppimalla pääsemme eteenpäin. Itsemurhista saa puhua. Syöpäkuolemista saa puhua. Kivusta saa puhua.
Elinvoima on Järnille erityisen tärkeä asia. Hän on aloittanut työnteon kymmenvuotiaana pennipalkalla ystävänsä perheen kirjansitomossa. Järnin isä oli rakennusurakoitsija, joka joutui kokemaan suhdanteiden vaihtelut jo 1970-luvulla.
– Muistan, kuinka etsin kolikoita, jotta minulla olisi ollut rahaa ostaa bussilippu koulumatkalle. Jos en löytänyt, kävelin kouluun.
Järnin perhe oli ulkoisesti varakas. Moni ei ymmärtänyt, että varallisuus oli kiinni kiinteistöissä, eikä rahaa aina ollut.
– Olen kiitollinen siitä, että sain käydä oppikoulun, vaikka se oli maksullinen. Peruskoulu tuli Vantaalle vasta sen jälkeen, kun itse olin jo suorittanut opinnot.
Järn puolustaa koulutusta. Hänen mielestään mahdollisuus koulutukseen on varmistettava asuinpaikasta riippumatta. Järn toivoo, että oppivelvollisuusiän nosto vapauttaa nuoria elämään unelmaansa.
Järn on yksinhuoltajana kustantanut kahden lapsensa erikoislukion toisella paikkakunnalla. Kolmas opiskeli samalla paikkakunnalla, mutta asui omassa asunnossa.
Elämä ei ole kiinni vain omista oikeista valinnoista.
Sari Järn
– Yritin varmistaa, että lapsillani olisi parempi tulevaisuus kuin minulla. Olen itse aikuisena siirtynyt köyhyydestä keskiluokkaan. Olen ollut pienten lasteni kanssa ruokajonossa. Valitettavasti omat lapseni joutuivat nuorina aikuisina samaan tilanteeseen, koska minulla ei tuolloin ollut mitään mahdollisuutta auttaa heitä.
1990-luvun alun lama oli Järnille kohtalokas: hän menetti sekä perimänsä että hankkimansa omaisuuden. Järn on vuosikymmenten aikana nostanut itsensä opiskelemalla ja sitkeydellä tilanteeseen, jossa hänellä on mahdollisuus vaikuttaa myös toisten tulevaisuuteen.
Järn kiittää suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa siitä, ettei hän nykyisin työntele omaisuuttaan ostoskärryissä.
Järn kouluttautunut aikuisena kirjansitojasta tietoasiantuntijaksi. Hän ei ole ollut elämänsä aikana työttömänä kuin muutaman kuukauden. Järnillä on ollut kaikkiaan neljä omaa yritystä. Yksi on toiminnassa edelleen.
– Minulla on ollut onnea. Isäni on Viipurin evakkoja ja äitini punakapinallisen tytär Lahdesta. On ylipäätään ihme, että olen tässä. Siihen on tarvittu kansalaissota sekä talvi- ja jatkosodat.
Järn on nähnyt omassa elämässään, mitä kovat arvot tarkoittavat – kun pelastetaan omaisuutta ihmisten sijaan. Hän on myös kokenut monia menetyksiä: isän syöpäkuolema, äidin itsemurha, henkilökohtainen konkurssi. Lisäksi Järn oli menettää terveytensä leikkauksen jälkeisen komplikaation vuoksi.
Järn tietääkin, ettei elämä ole kiinni vain omista oikeista valinnoista. Hänen mottonaan on, että kaikki pidetään mukana.
– Aion vaikuttaa siihen, että ihmisillä on turvaa ja tulevaisuutta. Turvallinen tulevaisuus vaatii asuttua Savo-Karjalaa. Pidän huolta siitä, että jokainen pysyy mukana.