| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kirjat: Voiko ihminen muistaa?
Ruotsalaisen Torgny Lindgrenin muistelmakirja alkaa kohtauksella, jossa kirjailija perustelee kustantajalleen, miksi hän ei voi kirjoittaa muistelmiaan.
Seuraavat parisataa sivua Lindgren käyttää muistelemiseen - eli sen perustelemiseen, miksi muistelmien kirjoittaminen on mahdotonta.
Yhtä kaikki, lukija nauttii. Torgny Lindgren on yksi niistä nykykirjailijoista, joiden tuotannolla on eräänlainen takuu: kirjailijalla on oma ääni ja tapa kertoa, hän kertoo näennäisen yksinkertaisia tarinoita monimutkaisesta maailmasta.
Muistelmissa - tai epämuistelmissa - Lindgrenin kertojanääni on jälleen surumielisen lempeä ja katse vähän vino. Kerta toisensa jälkeen hän pohtii, mitä voi oikeasti nähdä, tietää ja muistaa; mistä muistot syntyvät, mikä on totta, tai voiko muisto olla sen enempää totta kuin valhettakaan.
Kirjan alkupuolen lapsuuskuvauksissa liikutaan samoissa Pohjois-Ruotsin maisemissa kuin monissa Lindgrenin viimeisimmissä romaaneissakin, ja kirjailijan sukulaiset ovat yhtä uskomattomia hahmoja kuin keksityt romaanihenkilöt. Kertomus siitä, kuinka lapsi saa näkyviin näkymätöntä vain yhtä paikkaa tuijottamalla, on huikea kuvaus taiteilijan luomiskyvystä.
Loppupuolella Lindgren muistelee kirjailijakollegoitaan ja matkoja. Vaikka muistelmissa pistäydytään Ruotsin akatemiassakin, Lindgren ei pönötä; esimerkiksi tarina Thomas Mannin hautajaisista on riemastuttavan järjetön. Viimeinen kalareissu isän kanssa puolestaan on kaunis ja riipaiseva. Pohjoisen ihmiset eivät elämöi tunteillaan, ja tärkeät asiat kerrotaan aina konkretian kautta.
Omien teostensa lukijoille Lindgren heittää pari avainta. En ainakaan minä ole osannut ennen ajatella, että romaani Kimalaisen mettä kertoo kahdesta Saksan valtiosta.
Loppu jää auki, tietysti. Lajityypillisesti muistelmat olisi kirjailijan jäähyväisteos, mutta viimeisillä riveillä sekä luvataan että kielletään kaikkea muuta.
Luottosuomentaja Liisa Ryömän käännös on jälleen kerran kuin unelma: kaunista ja vapaasti hengittävää suomen kieltä. Torgny Lindgren: Muistissa, suomentanut Liisa Ryömä. Tammi 2012, 197 sivua.
|
|
