| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kirjat: Urheilukalastausta pyydystäen ja päästäen
Juha Jormanainen on kirjoittanut urheilukalastuksesta 1970-luvulta, kalastellut jo sitä aiemmin. Erälehtien lisäksi Jormanaisen kalastustarinoita on julkaistu kovien kansien välissä. Esimerkiksi hänen pikkuinen kirjansa 50 parhaasta uistimesta kautta aikojen on mukavaa luettavaa.
Sellainen on myös melkoisen omaelämäkerrallinen Urheilukalastus - kalojen ja vieheiden viemää, joka näki päivänvalon tämän vuoden aikana. Jormanainen käy läpi apajien, ottivieheiden ja saamamiesten historiaa sekä omia kokemuksiaan. Selko tehdään niin nirhoista, täkyraksista kuin haukiperhoistakin. Mukavia anekdootteja ja kiintoisia saalistarinoita on tarjolla, mutta pari asiaa pistävät ärsyttämään.
Jormanainen ei tunne tärkeiksi saaliiksi muita kuin lohikalat ja hauen. Kuhaa tuskin mainitaankaan, johtuneeko siitä että isompikin ui vieheeseen tartuttuaan kuiville kuin pölkky eikä vastaan pahemmin rimpuile. Mutta ahvenhan pistää melkoisen kovasti vastaan. Ei ole ahvensaaliistakaan tässä kirjassa halaistua sanaa.
Eikä tämä vielä mitään, pyytäköön vain punalihaista ja haukea, mutta ottakoon ja syököön samalla, tai olkoon sitten pyytämättä. Jormanainen on catch and release -miehiä. Hän pyydystää, punnitsee ja kuvaa, ja laskee saaliinsa menemään. Hän pelkää kalakantojen puolesta ja arvostelee kärkkäästi näkemystä, jonka mukaan moinen olisi eläinrääkkäystä.
Toki Jormanainen sanoo, että kalastajan kannattaa käyttää järkeään ja toimia saaliskalojen kanssa tavalla, joka on sopusoinnussa hänen moraalinsa kanssa.
Minä en ota alamittaista kuhaa, mutta mieluummin ongin ahvenia kuin metsästän isoja kaloja laskeakseni ne takaisin vesielementtiin.
Juha Jormanainen: Urheilukalastus - Kalojen ja vieheiden viemää. Gummerus 2011, 256 sivua.
|
|
