Kirjat: Ruotsalainen versio Fitzistä

A A
20.2.2012 23:00 Sirpa Ylönen

16-vuotias lukiolaispoika katoaa ja löytyy myöhemmin murhattuna suolammesta. Jutun poliisitutkinta lähtee liikkeelle epäonnisesti, eikä murharyhmän tutkintaa auta yhtään, että mukaan ilmaantuu vuosia poissa töistä ollut rikospsykologi Sebastian Bergman.

Michael Hjorthin ja Hans Rosenfeldtin dekkari Mies joka ei ollut murhaaja aloittaa Sebastian Bergmanista kertovan sarjan. Bergman muistuttaa brittiläisestä tv-sarjasta tuttua Fitziä: Bergman on samalla tavalla epäsovinnainen ja ärsyttävä mutta myös äärimmäisen älykäs ja halutessaan hurmaava.

Bergmanin persoonallisuus koukuttaa lukijan. Juuri kun miestä alkaa inhota, hänestä paljastuu jotain miellyttävää. Ja kohta Bergman on taas inhottava oma itsensä.

Koukuttava on myös romaanin juoni. Hjorth ja Rosenfeldt kieputtavat poliiseja näppärästi väärillä jäljillä. Koko ajan ollaan aivan ratkaisun tuntumassa, mutta ei sittenkään. Romaani piirtää samalla tarkan kuvan elitistisestä lukiosta, jonka rehtori suojelee koulunsa ja omaa mainettaan lähes hinnalla millä hyvänsä sekä useammastakin perheestä, joissa yhteiselo ei eri syistä toimi.

Yksi perhe on ahdasmielisen uskonnollinen, toisessa äiti on menettänyt kaiken kontrollin poikaansa, kolmannessa poika hankkii rahaa kaikin keinoin pärjätäkseen eliittilukiolaisten joukossa, neljännessä perheessä vanhempien avioero ja perheen uudelleen kokoaminen on sekoittanut kaikkien sielunelämän. Kovin tasapainoinen ei ole ollut Bergmaninkaan lapsuuden perhe-elämä.

Sen verran tarkasti tutustutaan myös murharyhmän jäseniin, että varmasti myös heidät tavataan tulevissa romaaneissa uudelleen.

Michael Hjort & Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja. Suomennos Jaana Nikula. Bazar-kustannus 2011, 472 sivua.