| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Kirjat: Rapistuvan aristokratian loppu
Englantilainen luokkayhteiskunta rapistui toisen maailmansodan jälkeen ja vain varakkaimmat aristokraatit pystyivät huolehtimaan kartanoistaan, maistaan ja suvustaan. Sarah Watersin romaanin Vieras kartanossa aristokraattisuku Ayres ei kuulu näihin menestyjiin.
Waters kuvaa yhden aikakauden loppua yhden perheen ja sen kartanon kautta. Tarinaa kertoo keski-ikäinen mieslääkäri, joka päätyy ensin hoitamaan perheen palvelustyttöä ja lopulta perheystäväksi. Perhe ja kartano paljastavat salaisuuksiaan yksi kerrallaan, ja tarina alkaa muuttaa luonnettaan sukuromaanista kauhutarinaksi. Rapistuvasta kartanosta tulee yksi kirjan päähenkilöistä, ja Edgar Allan Poen klassikko Usherin talon häviö tulee väistämättä mieleen.
Romaani kunnioittaa goottilaista kauhuperinnettä. Waters luo hiipivää uhkaa, yliluonnollisia kohtauksia, jotka ehkä sittenkin voi järjellä selittää. Kunnes loppua kohti selityksetkin loppuvat ja jäljelle jää vain jotain selittämätöntä. Kartanon räyhähengestä tulee vertauskuva menneisyyteen tarttuneen perheen ja nykyajan ristiriidalle: ne, jotka eivät osaa päästää irti joutuvat menneisyytensä riivaamiksi.
Vaikka Ayresin perhettä kuvataan ymmärtäen, lukija ei silti tunne suurta myötätuntoa aikansa elänyttä luokkayhteiskuntaa kohtaan. Tuntuu käsittämättömältä kuinka vanhoista tavoista pidetään kiinni maailmassa, joka ei näitä tapoja enää tunne, kaipaa tai arvosta. Tunkkaisissa ja kylmissä huoneissa nykyaika alkaa tuntua keveältä ja mukavalta.
Sarah Waters: Vieras kartanossa. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 2011, 594 sivua.
|
|
