Kirjat: Nälkäpeli vain paranee

A A
5.4.2010 21:29 Sirpa Ylönen

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Collinsin lähes painajaismaiseen tulevaisuuteen sijoittuva sarja on vaikuttava - ja koukuttava. Kakkososan Vihan liekit jälkeen jää nälkäisenä odottamaan päätösosaa.

Nälkäpelin maailmassa Yhdysvallat on käynyt katkeran sisällissodan, jonka jälkeen maa on jaettu kahteentoista tiukasti valvottuun vyöhykkeeseen. Jokainen vyöhyke on valjastettu tuottamaan raaka-aineita tai elintarvikkeita koko Panemian valtiolle, päähenkilön Katnissin vyöhyke 12 kivihiiltä. Vyöhykkeillä kärsitään nälkää, vain pääkaupunki Capitolissa ihmisten elämä on helppoa.

Joka vuosi jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan kaksi kilpailijaa koko Panemiaan televisioitavaan Nälkäpeliin. Peli on kovemman luokan heikoin lenkki: voittaja on se, joka jää henkiin. Katniss onnistuu saamaan areenalta hengissä myös oman vyöhykkeensä poikapelaajan Peetan, joka rakastaa Katnissia.

Ensimmäisen osan jälkeen kuvittelin, että jatko kertoo vain kahden nuoren lemmenhuolista. Niitäkin sivutaan, mutta Vihan liekeissä ne jäävät sivuosaan. Katniss huomaa olevansa hiljalleen nousevan vallankumouksen katalysaattori, ja nuori nainen joutuu pohtimaan, osallistuako aktiivisesti silläkin uhalla, että se vaarantaa hänen läheistensä hengen, vai juostako karkuun.

Kysymys muuttuu merkityksettömäksi sen jälkeen, kun Katniss huomaa olevansa jälleen Nälkäpelissä, mutta tällä kertaa sekä säännöt että yhteistyö muiden pelaajien kanssa ovatkin aivan erilaisia kuin ensimmäisellä kerralla. Katniss joutuu miettimään myös sitä, kuka todellisuudessa on hänen vastustajansa.

Collins hallitsee hienosti henkilöidensä kuvaamisen ja juoni kulkee ja koukuttaa. Nälkäpelin vahva yhteiskunnallinen ote erottaa sen useimmista muista tulevaisuuteen sijoittuvista nuortenkirjoista. Itse asiassa kirjan luokittelu nuortenkirjaksi on turhaa. Päähenkilö on ehkä nuori tyttö, mutta tarina on täyttä asiaa aikuisellekin.

Susan Collins: Nälkäpeli. Vihan liekit. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2010, 354 sivua.