Kirjat: Ihmiskunta metrossa

A A
4.2.2012 20:32 Sirpa Ylönen

Maailma on tuhoutunut ydinsodassa, mutta joukko ihmisiä jäi turvaan Moskovan metrotunneleihin. Venäläisen Dmitri Glohovskin Metro 2034 jatkaa siitä, mihin Metro 2033 jäi. Edellisen romaanin lukeminen auttaa hahmottamaan toista, mutta välttämätöntä se ei ole.

Glohovski kuvaa pelottavan uskottavasti vähäisen sähkövalon loisteessa metroasemilla asuvia ihmisjoukkoja. Sen sijaan, että eloonjääneet tekisivät yhteistyötä selviytyäkseen, asemat ovat jakautuneet ja liittoutuneet ystäviin ja vihollisiin. Vaara ei uhkaa vain maan pinnalla, se voi olla myös naapuriasemalla.

Sevastopolskajan aseman tiedustelijat ovat kadonneet, samoin heitä etsimään lähetetty joukko. Normaali vaihtokauppa lähiasemien kanssa keskeytyy - on selvitettävä, mistä on kysymys.

Yksi aseman vartiomiehistä paljastuu kadonneeksi eliittisotilas Hunteriksi. Hän ottaa tutkimusmatkalle mukaansa Homerokseksi ristityn vanhan tarinankertojan. Miehet törmäävät tappavaan kulkutautiin ja aloittavat pelastusretken koko ihmiskunnan puolesta. Mutta mitä lopulta pelastetaan ja miltä?

Ihmisyys, inhimillisyys, raadollisuus ja mielen syvimmät syöverit, sankarit ja roistot marssivat lukijaa vastaan pimeissä metrotunneleissa. Siellä asuu myös pelottavia otuksia, jotka kieltämättä tuntuvat ajoittain hieman yliampuvilta ja osin tarpeettomiltakin. Mutta toki peto on vaikuttavampi vihollinen kuin pelkkä näkymätön mutta tappava säteily. Pedot muistuttavat, että ihmiskunnalla olisi keskinäisen rähinän sijaan myös oikeita, yhteisiä vihollisia.

Tarina on perinteisen venäläisen kirjallisuuden mukaisesti monitasoinen ja ajoittain raskaskin. Mietittävää Glohovski kuitenkin tarjoaa paljon.

Näinä sähkökatkojen riivaamina aikoina yksi romaanin lause jäi pyörimään päähän: "Kun ihmiseltä riisti öljyn ja sähkön, hän villiintyi väistämättä." Tähän ei tarvita edes ydinsotaa.

Dmitri Glohovski: Metro 2034. Suomentanut Anna Suhonen. Like 2010, 367 sivua.