Kirjat: Erilaisuudesta yksinäisyyteen

A A
12.6.2010 21:29 Taina Rissanen

Aikamme kertojia -sarjassa on ilmestynyt Paolo Giordanon teos Alkulukujen yksinäisyys. Kirja kertoo tarinan Alicesta ja Mattiasta, joiden yksinäisyys johtuu heidän erilaisuudestaan.

Alicen on satuttanut itsensä lapsena vakavasti lasketteluonnettomuudessa. Isä pakotti hänet harrastuksen pariin, vaikka Alice inhosi ja pelkäsi sitä. Kun onnettomuus sattui, se tavallaan pelasti Alicen, mutta katkaisi isän ja tyttären yhteyden. Alicella ei ole yhtään ystävää. Koulussakaan rampa ja kaiken lisäksi anorektinen Alice ei kelpaa kenenkään seuraan.

Mattia on toinen kaksosista. Mattia on viisas, ja hänen sisarensa Michela vaikeasti vammainen. Kerran heidät kutsutaan luokkatoverin syntymäpäiville, ja koska Mattia haluaa olla kuin muutkin, hän jättää sisarensa puistoon. Michela katoaa, eikä Mattian elämä ole enää koskaan ennallaan. Hän alkaa viillellä itseään, ettei unohtaisi, tai ehkä siksi, että kipu veisi ajatuksen pois siskosta. Mattian vanhemmatkaan eivät osaa suhtautua poikaan.

Sitten Alice ja Mattia tapaavat. He täydentävät toisiaan, he voivat olla yhdessä puhumatta tai tekemättä mitään erityistä. Alice ja Mattia saavat turvaa toisistaan, eikä heillä muuta olekaan, eivätkä he muuta tarvitsekaan. Elämä kulkee kuitenkin eteenpäin. Mattia rakastuu Aliceen, mutta ei osaa tehdä asialle mitään. Alice puolestaan hermostuu Mattian saamattomuuteen ja lähtee omille teilleen.

Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys on surumielinen, mutta erittäin mielenkiintoinen kirja. Teoksessa puidaan lasten ja nuorten suhtautumista erilaisuuteen, syyllisyyteen ja siihen, miten aikuistuminen muuttaa asioita. Kovia kokeneistakin lapsista kasvaa aikuisia, ja heidän on valittava miten viettävät loppuelämänsä. Sen kuvaamisessa Giordano onnistuu hyvin.

Paolo Giordiano: Alkulukujen yksinäisyys. Suomennos Helinä Kangas. WSOY 2010. 299 sivua.