Kirjat: Ahneuden karmeat jäljet

A A
9.1.2012 20:42 (Päivitetty 9.1.2012 22:29) Merja Turunen

Perulaisen nobel-kirjailija Mario Vargas Llosan uutuus Keltin uni on mitä puhdasrotuisin historiallinen romaani: päähenkilö ja tapahtumat ovat todella tapahtunutta historiaa. Se, miten romaanihenkilöksi muuttunut Roger Casement itse asiat näki ja ajatteli, on romaanikirjailijan luomusta.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun. Irlannissa syntynyt, idealistinen Roger Casement menee töihin silloiseen Belgian Kongoon ajatuksenaan viedä sivistystä villeille. Myöhemmin hän toimii Kongossa myös Britannian konsulina sekä konsulina Brasiliassa ja Perun Amazoniassa.

Casement sai jo elinaikanaan mainetta raporteilla, jotka hän kirjoitti Britannian hallitukselle Kongosta ja Amazoniasta. Raporteissaan Casement teki yksityiskohtaisesti selkoa niistä julmuuksista, joita siirtomaaisännät ja kumiyhtiöiden edustajat harjoittivat alkuperäiskansoja kohtaan.

Britannian hallituksen aateloima mies kuoli 1916, kun hänet hirtettiin vankilassa. Maanpetostuomion syynä oli vehkeily vihollismaa Saksan kanssa osana Irlannin itsenäisyyspyrkimyksiä. Kuolemanjälkeistä mainetta nakersi myös miehen homoseksuaalisuus, jota katolisessa Irlannissa ei sulatettu.

Suunnilleen tässä on Keltin unen juoni. Vargas Llosa kutoo faktojen ympärille jännittävän ja kiehtovan romaanin, joka saa lukijan välillä melkein yökkimään. Niin vastenmielisiä ovat kuvaukset kumiyhtiöiden raakuuksista kahdella mantereella. Idealistisesta nuorukaisesta kasvaa vanha ja sairas mies, joka ei hämmästy enää mistään ihmisen keksimästä julmuudesta. Casementin idealismi vaihtaa kohdettaan, kun hän liittyy mukaan Irlannin itsenäisyyttä ajavaan, maanalaiseen liikkeeseen.

Tarina on pitkä ja raskas, ja välillä lukija uhkaa uupua. Kehnomman kirjailijan käsissä yli 500-sivuinen tarina voisi ollakin liian raskas. Vargas Llosa kuitenkin ryömii uskottavasti päähenkilönsä pään sisään, ja tämän teot, ajatukset, haaveet ja epäilykset käyvät uskottaviksi. Vargas Llosa ratkaisee tyylikkäästi myös jälkipolvia kuohuttaneiden, salaisten päiväkirjojen arvoituksen.

Sattumoisin luin joulunpyhinä heti Keltin unen perään Ville Tietäväisen sarjakuvaromaanin Näkymättömät kädet. Näistä kahdesta kirjasta tuli mielessäni toisiaan täydentävä teospari, jolla on sama teema: ihmisen ahneus ja unelma paremmasta elämästä. Unelma häviää aina.

Mario Vargas Llosa: Keltin uni, suomentanut Sulamit Hirvas. Otava 2011, 518 sivua.