tiistai 19.9.2017
Reija

Uhreille Pariisissa, Nizzassa, Barcelonassa, Turussa…

Murheellinen mies

 

Väsyttää hymyillä näin keväällä,
maa vielä kituu, ei edes yritä
kukkaset sieltä nousta, yletä.
En haluaisi palata surujen teiltä.

Masentaa kertoa samoja juttuja,
kerrata satua, että on yhä toivoa.
Vanhemmiten moni alkaa turtua,
nähdä turhaksi viisauttaan jaella.

Viluisena, vasten pation kaidetta,
nojaan ja alan taas tupakoida.
Lintuset laulaa mikä mitäkin osaa,
itse en jaksa kuin huokaista hiljaa.

Kommentit

  • Aina on toivoa

    1941-1944 perinne jatkuu. Ei anneta periksi. Pitää olla aloitteellinen. On sitä ennenkin kaaduttu ja noustu ylös jatkamaan

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *