tiistai 20.2.2018
Heli, Heljä, Helinä, Hely

The king of WC Kicksled

Näin kisajärjestäjät esittelivät minut käsiohjelmassa Norjassa. Rallienglannilla käännettynä tuossahan lukee selvästi, että potkukelkkaileva vessakuningas.
Sen verran kyllä jännitin starttia myös vatsallani, että tuo käännös olisi kyllä osuva. Vuosi sitten ennen kisaa huomion keräsi olympiavoittaja Björn Dählie ja minä sain silloin odotella starttia suhtkoht rauhassa. Nyt kaverikuvien ottajia sekä onnentoivottajia riitti. Riikka-Piikan neulekahvilan tekemä kilpailuasuni keräsi jälleen huomiota. Ihan tuollaiseen vastaanottoon en henkisesti ollut valmistautunut. Lisäksi kanssa kilpailijani olivat alkuviikosta tehneet harjoituslaskuissa hurjia aikoja jäisellä alustalla. Perjantaina tekemäni harjoituslasku jäi minuutin heidän ajoistaan. Mutta onneksi yön lumisade muutti alustan lumiseksi ja samalla raskaammaksi potkukelkkailijoille.
Lähtöpaikan DJ soitti kymmenen minuuttia ennen kuumanryhmän starttia Matti Nykäsen ”Ehkä otin, ehkä en” -kappaleen. Samalla se toi rentouden tekemiseeni ja muistutti mieleen, että riittää kun yrittää parhaansa. Matille se toi aikoinaan kultalevyn ja minulle oma tekeminen toi nyt jo neljännen maailmanmestaruuden.
Startissa, ihan vain odotellessa sykkeeni pyöri jo 115 lyönnissä ja kisan aikana se nousi yli 180. Reitti oli sen verran raskas, että töitä täytyi tehdä lähes koko matkan ajan kuten videosta voi nähdä.
Itse kisasta itsellä ei ole mielikuvia, mutta onneksi videolta voi jälkikäteen katsoa miltä se meno näytti. Perinteinen Esla potkukelkka pysyi koko matkan hyvin hallinnassa 25-30 km/h vauhdeissa. Joten tämän talven kilometrit potkukelkan sarvissa ei ole menneet hukkaan. Kilometrejä on kertynyt jo yli tuhat. Nämä kilometrit tulevat tarpeeseen kun lauantaina 24. päivä Kuopiossa Finlandia Ice Marathonilla 50 km kilpailussa.

Haluan esittää kiitokset autoilijoille, jotka ovat ottaneet minut hyvin huomioon kun olen potkinut ajoradalla treenejäni. Kiitokset myös Kämärin tekojään ylläpitäjille. Pääsin aloittamaan syksyllä lajiharjoittelun hyvissä ajoin ja kenttä on ollut hyvässä kunnossa lumimyräköidenkin jälkeen.
Yhdet isot kiitokset ja pahoittelut vielä ystävälleni Riikosen Ninalle. Hän toimi Norjan matkalla valokuvaajana, kävellen kisapäivänä reitin ylös ja alas yhteensä 9 kilometriä. Hän jaksoi kisapaikalla jutella katsojien kanssa ja pitää Suomen lipun korkealla kun itse en ehtinyt revetä joka paikkaan. Pahoittelut siitä, että medialle lähetettyyn tiedotteeseen nimeesi eksyi yksi ylimääräinen i.

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *