Monta sataa lehmää ja yksi kana

A A
29.8.2010 6:00 (Päivitetty 29.8.2010 6:00)
Kuva: Marko Happo

Anna-Maija Kolehmaisen traktorikin sai kylkeensä lehmäkuvioinnin.

Kuvasarjat

Sirpa Ylönen

Harjurantalaisen Anna-Maija Kolehmaisen keräilyharrastus näkyy jo portinpielessä. Ensimmäisenä tulijan vastaanottaa maitolaituri ja sitä vartioivat kaksi lehmäpatsasta. Maitolaiturin vieressä on Annukan Unelma, mustalle pohjalle valkoisilla lehmänläikillä maalattu traktori.

- Se on saanut nimensä Unelma-lehmän mukaan, Kolehmainen sanoo, ja kiipeää tottuneesti traktorin pukille.

Lehmäkuvioinnin pintaansa saanut vuoden -80 Valmet oli aikoinaan Kolehmaisen kakkostraktori, varapeli, jos uudempi Zetori ei kulkenut. Kun tilanpito loppui, Valmet jäi metsätöitä varten, Zetori jouti pois.

Lehmä tuottaa hyvää mieltä, aiheuttaa tunteita, muistuttaa maalaisidyllistä, Kolehmainen sanoo lehmätavaroidensa keskellä. Lehmäkeräilijä oli aikoinaan karjatilan emäntä. Vanhempien tila siirtyi sukupolvenvaihdoksessa nuorimmalle tyttärelle.

- Minä siellä navetassa meistä eniten asuin, Kolehmainen sanoo.

Kuudentoista lypsävän pito loppui Eu-aikaan joulun alla 1997. Kolehmainen kertoo, että monet itkut hän lehmiä pois laittaessaan itki. Edelleen ne tulevat joskus uniin, ja aina Kolehmainen on unessaan lehmiä ruokkimassa. Aina jostain löytyy vielä yksi lehmä, joka kaipaa ruokaa.

- Rakastin lehmänhoitoa. Itse en olisi sitä ollut lopettamassa, mutta yhteiskunta katsoi, ettei sen kokoisia tiloja tarvita.

Hän miettii, että ehkä lehmäaiheinen keräily on myös ikävän helpotusta, vaikka lehmätavaroita alkoi kertyä jo ennen kuin omat lehmät lähtivät tilalta.

Lue lisää sunnuntain Warkauden Lehdestä.