Kommilassa ei haise enää

16.2.2009 8:21 (Päivitetty 16.2.2009 8:21)

Kommilassa palvelut ovat lähellä, mutta elämä rauhallista.

Leveää Savontietä autolla eteenpäin posottava ohittaa melkein huomaamattaan koko Kommilan, ellei ole tarkoitus siellä pysähtyä. Moni suuntaa terveyskeskukseen tai sairaalaan, mutta on Kommilassa paljon muutakin.

Pekka ja Marja Rantanen toteavat, että Kommilastahan löytyy kaikki. Vain pankkipalvelut puuttuvat, automaatti sentään vielä on.

- Ennen täällä oli kaikkien pankkien konttorit, Pekka Rantanen muistelee.

- Terveyskeskus on lähellä, sen kun tien yli jaksaa ryömiä. Kaupat ja apteekit, kaikki löytyy, Rantanen jatkaa.

Könönpellossa syntynyt mies asui lapsuutensa Kommilassa, kävi sitten vähän muissakin kaupunginosissa, mutta palasi lopulta takaisin. Siellä hän on asunut kaikkiaan reilut 40 vuotta. Rantaset tyrmäävät heti yhden tiukasti Kommilaan liittyvän uskomuksen: tehdas ei enää haise.

- Vielä 1990-luvulla se aika ajoin haiskahti, mutta ei enää viime vuosina, Rantaset vakuuttavat.

Kommila tunnetaan myös työläiskaupunginosana. Pekka Rantanen muistelee, että työläisten lapset ja virkamiesten lapset liikkuivat vähän eri porukoissa. Savontien varressa asui työläisiä, Multniemenrannan taloissa enemmän virkamiehiä. Nykyään vanhaa luokkajakoa ei enää ole, on vain kommilalaisia.

- Muistan, kun Savontielle vedettiin ensimmäinen päällyste. Kaverin kanssa saatiin samanlaiset kengät kenkäkaupasta, ja oltiin niin kovia poikia, kun kengät kopisi uudella asfaltilla, Rantanen muistelee.

Hienot maisemat

Kommilassa on rinnakkain useita erilaisia maisemia. Kommila on itse asiassa kannas kahden veden välissä, Huruslahden ja Komminselän. Kun Savontieltä astelee kohti Komminselän rantaa, löytyy kerrostalojen takapihojen takaa aivan toisenlainen maailma. Rannan katujen varsilta löytyy sieviä omakotitaloja, niin vanhempaa kuin vähän uudempaakin mallia.

Kaija Ropponen potkuttelee kelkallaan pitkin Kopolankatua. Hän ylistää Kommilan ympäristöä. On rauhallista, on palveluja, ollaan lähellä keskustaa ja silti ihan omassa rauhassa.

- Ja mitkä maastot! Tässä sitä voi vain potkutella, ja tuo rantaraitti on todella suosittu. Sinne mahtuu hiihtäjät ja kävelijät rinnakkain, ikiliikkujaksi itseään nimittävä Ropponen sanoo.

Hän tuli Kommilaan yli 50 vuotta sitten, eikä ole aikeissa lähteä pois.

- Mies toi, avioliitto. Töiden perästä olin Joroisista tullut Varkauteen jo aikaisemmin. Nämä talot ovat kysyttyjä, mutta jotka ovat täältä asunnon ostaneet, eivät lähde. Tänne on tultu melkein kuin taivaaseen. Tämä on maailman paras paikka.

Vuosikymmenten aikana seutu on muuttunut, mutta Ropposen mukaan vain parempaan suuntaan. Ihmiset pitävät ympäristöään entistä siistimpänä, eikä vanha tuttu rauha ole kadonnut minnekään.

Naapurikadulla Unnukankadun varressa Veikko Karhu kurkistaa itse vuonna 1956 rakentamansa talon ikkunasta. Hän tuli Varkauteen evakkona, ja Kommilasta löytyi omakotitalotontti.

- Tämä oli tyhjää peltoa silloin, pari taloa oli tuolla päin, Karhu viittaa rannan suuntaan.

Sen jälkeen on taloja noussut katuvarret täyteen, mutta Karhunkin mielestä rauha on säilynyt. Mielipide kaupunginosasta on vakaa.

- Hemmetin hieno.

Kanta-asiakkaiden paikka

Savontien varrella on edelleen vilkasta, vaikka moni yritys on lähtenyt. Uusia on tullut tilalle. Yksi on pysynyt jo pitkään: Mervi Virtanen on jatkanut äitinsä jalanjäljissä. Virtasen äiti perusti kampaamon Kommilaan jo 1940-luvulla.

- Olen niin peruskommilalainen kuin vain voi olla. Välillä kävin Päiviönsaaressa ja Helsingissäkin, mutta tulin takaisin. Viimeinen reissu on tuonne kirkonmutkaan, sen pitemmälle en lähde, Virtanen sanoo.

Kampaamon asiakkaat ovat Savontien varrella aivan yhtä muotitietoisia kuin muuallakin. Virtanen kertoo, että vähintään 85 prosenttia asiakkaista on vakituisia. Asiakaskunta on laaja, kammattavia on lähes vauvasta vaariin.

Virtaselle Kommila on Varkauden paras kaupunginosa. Viihtyisä ja kiva, ja ihmiset ovat positiivisia.

- Se on se juju. Täällä on todella kiva olla.

Sirpa Ylönen