Kommila oli ensin Pasinaho ja sitten Immola

Kuva: Varkauden museo

Kommilan päärakennus paloi 1948.

Kommilan tila on lohkottu vanhasta Varkauden tilasta ja tämä osa, siis jostakin nykyisen Hevosharjunkujan tuntumasta Kankunharjuun - Komminselkä ja Huruslahti tietysti rajoina - oli nimeltään Pasinaho vuoden 1561 verollepanomaakirjassa. Varkauden kantatilan paikka oli nykyisessä Kosulanniemessä. Pasinahosta muodostettiin Immosen suvun asuttama Immosen tila, isäntinään 1700-luvulla Heikki ja Pekka Immonen, joilta tila siirtyi vuosisadan lopulla Varkauden rykmentin välskärin Johan Efraim Wennerbergin omistukseen.

Wennerberg ei asunut tilallaan, vaan sitä viljeli vuokraajana Matti Matinpoika Kämäräinen, joka osti tilan itselleen 1812. Häneltä tila siirtyi seuraavan polven Matti Kämäräiselle ja hänen veljelleen Samuelille. Matti Kämäräinen ei keskittynyt pelkkään tilanpitoon, vaan perusti myös kaupan, ensin maantien varteen Hevosharjuntien risteykseen, nykyisen Satakunnankadun tuntumaan, ja sitten vielä sivuliikkeen Pirtinvirralle. Tässä vaiheessa tilan nimeksi oli tullut Kommintaival, josta vääntyi lopulta Kommila.

Kämäräisen veljeksillä ei ollut perillisiä. Heidän sisarensa Maija Stina oli naimisissa Timolan Tukiansalon isännän Adam Johan Itkosen kanssa. Heidän pojistaan vanhempi, Matti, peri Tukiansalon tilan, toimi kauppiaana ja laivanvarustajana ja asui myöhemmin Joroisissa. Ukko-Matin pojan, tehtailija Matti Itkosen Joutenlahden rannalta Mäntylästä muistavat vanhemmat varkautelaiset vieläkin.

Itkosten nuorempi poika Juho peri enoltaan Kommilan ja asettui puolisonsa Idan (os. Glumerus) viljelemään tilaa, joka ei ihan pieni ollutkaan. Siinä vaiheessa kun A. Ahlström Oy osti tilan Itkosen perillisiltä 1925, oli pinta-alaa 530 hehtaaria, josta 289 hehtaaria metsää ja 113 hehtaaria peltoa.

Itkosilla oli kolme lasta: Lauri, Väinö ja Martta. Laurin loppu oli traaginen. Hän hukkui syksyllä 1919, kun Leppävirran meijerin maitolaiva Viri ajoi yhteen matkustajalaiva Leppävirta I:n kanssa Timonselällä. Virhe oli valoitta ajaneen Virin, jonka väki oli juhlatuulella Leppävirralta suojeluskuntajuhlilta palatessaan. Ida Itkonen ja lapset Väinö ja Martta (myöh. Campbell ja Wasastjerna) myivät tilan Ahlströmille.

Päärakennus oli 1800-luvulta ja se sijaitsi osapuilleen siinä, missä nyt on asuinkerrostalo Savontie 47-51. Kartanotyyppisessä yksikerroksisessa talossa oli 12 huonetta. Itkosilla oli käytössään koko asunto. Ahlströmin aikaan se jaettiin kolmeksi.

Suurin asunto oli kirkon puoleisessa päässä. 1920-luvun lopulla siinä asuivat vielä Ida Itkonen sekä tytär Martta puolisonsa ja tyttärensä Rian kanssa. Heidän jälkeensä asuntoon muutti tehtaan osto-osaston päällikön, kauppatieteiden maisteri Lauri Oinaksen perhe, johon kuuluivat puoliso Helmi ja pojat Jaakko, Martti ja veljenpoika Bror, joka kävi Varkaudessa oppikoulua.

Oinasten jälkeen samaan asuntoon muutti tehtaan kirjanpito-osaston päällikkö Yrjö Poura puolisonsa Airin ja poikansa Erikin kanssa.

Keskimmäisessä asunnossa asui ensin Ahlströmin satamapäällikkö, metsäteknikko Lauri Suhonen puolisonsa Hiljan ja lastensa Mairen, Siskon ja Timon kanssa. Heidän paikalleen muutti 1938 tehtaanvirkailija Erkki Eräpalon ja hänen puolisonsa Liisan (os. Tapio) perhe, johon tuolloin kuuluivat lapset Maili ja Raimo ja Kommilan vuosina syntyivät vielä Heikki ja Marjatta.

Tämän lisäksi rakennuksessa oli vielä huoneen ja keittiön asunto, jossa asui tilan työntekijöitä.

Kaikki asukkaat muuttivat talosta pois 1940-luvun puolivälin jälkeen. Tässä vaiheessa rakennusta ryhdyttiin muuttamaan pienemmiksi asunnoiksi. Siihen oli tulossa viisi asuinhuoneistoa.

Tammikuussa 1948 työt olivat jo pitkällä. Viidennen päivän aamuna työmiehet lämmittivät sairaalan päädyn asunnon puuhellalla Naoli-merkkistä eristysainetta, jota oli tarkoitus käyttää viemäriputkien eristykseen. Tulenarka aine oli kangistunut 25 asteen pakkasessa. Kun pata kuumeni, pääsi tuli irti ja levisi pian lattiaeristeisiin.

Palokunta tuli paikalle melkoisen nopeasti, mutta talo oli jo tuolloin ilmiliekeissä. Lisäksi palokunnan säiliöauton vesi loppui pian ja kesti aikansa, kun letkut saatiin noin 300 metrin päähän Komminselän rantaan.

Talo paloi kokonaan lukuunottamatta kirkon puoleista päätyä, joka sekin kärsi vesivahingoista. Rauniot purettiin. Iso, osin kaksikerroksinen aitta, oli pystyssä vielä 1950-luvun puolella.

Pihapiiriin kuuluivat lisäksi leikkimökki ja maakellari. Pyykkitupa oli Komminselän rannassa ja sauna rannan ja päärakennuksen puolivälin paikkeilla.

Päärakennuksen takana, nykyisen Rantasalmentien varressa, on yhä pystyssä pehtoorin talo. Käydään ensi kerralla, kahden viikon päästä, tarkemmin läpi tätä taloa ja navettaa, työntekijöitä ja muuta aiheeseen liittyvää. Jospa samalla päästäisiin jo uuteen vanhaan kuvaan.

Antti Aho

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious