| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Aaveauto nosti hien pintaan
Lisää aiheesta
- Hybridiauto ei ole Nasa-tekniikkaa 18.9.08 13:28
Vanhoihin dieselrouskuihin tottuneelle kuljettajalle uusi hybridiauto on tuskallinen kokemus. Ei, en puhu nyt ajomukavuudesta, vaan sisäisestä olotilasta. En ole koskaan omistanut upouutta autoa, koeajanutkin sellaisen vain kerran aiemmin, siksipä hybridiauton ratin taakse istuminen aiheutti aluksi hyperventilaatiota, tuskanhikeä ja käsien tärinää. Koeajoon lähtevälle oli lohduttavaa kuulla, että vakuutukset ovat kunnossa.
Ajokokemuksena hybridiauto oli suorastaan aavemainen. Risteyksessä epäilin auton sammuneen, kun moottorin ääntä ei kuulu, ja kaupunkiajossakin auto tuntui ihan ihmeauto Kittiltä. Tunsin itseni siis Ritari Ässäksi.
Kokemus sinällään oli miellyttävä: auto kulki pehmeästi eikä automaattivaihdekaan niin kamalalta tuntunut, alkukankeuden jälkeen. Jos auton ostosta saisi päättää takapenkin väki, meillä olisi jo uusi auto. Pikkuväelle siisti, tilava ja hiljainen auto oli kokemus, jonka he haluaisivat jatkuvan edelleen. Vanha dieselimme ei heille enää kelpaa.
Arvostan hiljaista, siistiä ja ekologista autoa, ja ostaisin sellaisen heti, jos kukkaro sen sallisi. Autokuume iskee minuun aina ajoittain, rajuimmin silloin, kun käytössäni oleva italialaisvalmisteinen ajoneuvo aiheuttaa minulle mielipahaa. Suosin bussia, jos sen käyttö työaikojen takia passaa, tällä hetkellä oman auton käyttö on kuitenkin pakon sanelemaa.
Tulevaisuudessa hiljaiset, vähäpäästöiset hybridi- ja sähköautot ovat arkipäivää. Ehkä jo reilun kymmenen vuoden kuluttua, silloin, kun omat tyttäreni ovat saavuttaneet ajokortti-iän. Minun kotiintuloni paljasti aikanaan pörisevä bensakone tai louskuttava, ikivanha diesel, mutta tytöt pääsevät hipsimään huoneisiinsa huomaamattomammin. Heidät voi käräyttää vain ikuisesti valveilla oleva äidinvaisto.
|
|
