Korpelan elämä jatkuu Rantasalmella

Kuva: Marjut Vainio

Vanhan Korpelan seinät oli päällystetty huolellisesti pinkopahveilla. Katriinalla ja Olavilla riittää naulojen repimistä vielä Rantasalmellakin.

Katriina Marttila ja Olavi Sipiläinen seisoivat pari vuotta sitten pääsiäisen aikaan keskellä metsää Hankasalmella. He katselivat vanhaa hirsitaloa, joka uinui lehtipuiden syleilyssä. Tuuli puhalteli sisään rikkoutuneista ikkunoista.

- Ihan kuin talo olisi nukkunut siellä pitkää unta, odottanut, että joku tulisi ja hakisi sen pois. Ajattelin, että otetaan se mukaan, tämän talon haluan rakentaa Katriinalle, Olavi kertoo ensitapaamisesta Korpelan talon kanssa.

Hän oli kuullut yli 40 vuotta tyhjillään olleesta hirsitalosta jo samana iltana, kun oli tutustunut tulevaan elämänkumppaniinsa. Katriina oli ostanut talon pari vuotta aikaisemmin haaveenaan siirtää ja rakentaa se jonnekin uudeksi kodiksi. Haaveesta tuli pian yhteinen ja totta, kun pariskunta siirsi Korpelan hirsikehikon Rantasalmelle Asikkalan kylälle. Uuden elämän ja kotikonnun myötä talon nimi muuttui Rantakorpelaksi.

- Jos taloa ei voi korjata paikan päällä ja sen hirret ovat hyvät, niin miksei sitä voisi siirtää? Tällä talolla on vielä paljon kerrottavaa ja elämää elettävänä, Katriina ja Olavi toteavat tulevan keittiönsä suojassa.

Viime vuosisadan alussa rakennettu Korpela on alunperin Katriinan isovanhempien talo. Elämä talossa hiipui 1960-luvulla, mistä lähtien se odotti kohtaloaan kaukana kaikesta. Joulukuussa 2005 Katriina kysäisi sukujuhlissa serkultaan, vieläkö Korpela on pystyssä. Kuultuaan, että hirret ovat hyvässä kunnossa ja kehikko myytävänä, varasi hän talon saman tien itselleen sen kuntoa kuulopuheita tarkemmin varmistamatta. Kauppakirjat allekirjoitettiin kolme viikkoa myöhemmin.

Kun Olavi pari vuotta myöhemmin ihastui Korpelaan Katriinan tavoin, alkoi joroislainen pariskunta etsiä talolle tonttia. Katseltuaan yli toistasataa tonttipaikkaa Etelä- ja Pohjois-Savon puolelta löytyi sopiva rantatontti vihdoinkin sattumalta Rantasalmen Asikkalasta.

- Tontilta kaatui saman tien 80 puuta. Laudat ovat olleet nyt toista vuotta taapelissa, Olavi viittilöi pinolle päin.

Uuden kotipaikan löydettyä Katriina ja Olavi suuntasivat vapaa-päivinään Hankasalmelle valmistelemaan Korpelaa siirtokuntoon. Talolle ei ollut enää kunnon tietä, eikä loskainen talvi helpottanut yhtään perille pääsyä. Pariskunta repi sormet ruvella pinkopahveja ja tapetteja seinistä, purki uuneja ja poisti ulkolaudoituksen.

Kesällä 2007 heti kun kelirikko salli, tarkkaan merkityt ja numeroidut hirret irroteltiin kehikosta metsäkoneen avulla rekka-auton kyytiin ja kuskattiin Rantasalmelle. Muutaman kuukauden kasassa köllöteltyään hirret nousivat Olavin uurastuksella takaisin kehikon muottiin.

Rantakorpela on rakentunut Olavin ammattitaidon turvin. Aikaisemmin työkseen rakentanut ja kaksi taloa nikkaroinut mies toteaa, ettei vanhan hirsikehikon siirtäminen ole ollut ongelmallista tai mahdotonta.

- Onhan tässä paljon työtä. Mutta kyllä vanhan hirsitalon voi siirtää eikä se ole edes vaikeaa.

Katriinalle talon rakentaminen on ollut hyvä hyppy tuntemattomaan. Hän on auttanut puolisoaan kaikessa mahdollisessa ja oppinut paljon uutta. Betonisatsit syntyvät nykyään vaivatta ja sorkkarauta pysyy topakasti näpeissä.

- Tämä on ollut tosi antoisaa. Pitkää pinnaa tämä vaatii, mutta ollaanhan me tiedetty se alusta asti, ettei tämä talo yhdessä päivässä nouse, Katriina kommentoi.

Vaikka pariskunta on ahertanut taloa pystyyn töiden ohelle, ovat he pitäneet kiinni myös vapaapäivistä. Keskustelut kääntyvät kuulemma kuitenkin helposti Rantakorpelaan, eikä tuleva parin päivän loma Tallinnassakaan pyyhi rakennustyömaata pois mielestä.

- Se on niinku loma, mutta ehkä me käydään katsomassa samalla vähän rakennustarvikkeita, Katriina ja Olli hymähtävät itselleen.

Rantakorpelan kattona on vielä taivas ja rahtilavat toimittavat toistaiseksi lattian virkaa. Rakentamisella ei ole aikatauluja, mutta toiveissa on, että muutto uuteen kotiin tapahtuu jouluun mennessä.

- Kaikki on tehtävä ajan ja ajatuksen kanssa, pariskunta toteaa yksituumaisesti.

Paitsi että Rantakorpelan uudelleen rakentaminen on rakkaudentunnustus Olavilta Katriinalle, on se myös kunnioitus Katriinan sukua ja etenkin hänen isoisänsä työtä kohtaan. Talon tuhoaminen olisi ollut kummankin mielestä tolkutonta ja vihoviimeinen vaihtoehto hyväkuntoiselle vanhukselle. Rantakorpela ei ole vain suoja tuulelta ja tuiskulta tai paikka, jossa painaa päänsä iltaisin tyynyyn. Siihen on kuulunut paljon muistoja, tuoksuja ja toiveita. Talon tarina on vielä kesken.

- Ihanaa, kun elämä taas alkaa, Katriina sipaisee vedet silmistään ja kuljettaa kättään pitkin rosoista hirren pintaa.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious