keskiviikko 13.12.2017
Seija

Pohjois-Karjalan kunnat pyllisti kulttuurille

Tässäpä se, finaali-levy, Pohjois-Karjalan uudet laulut 2017… Tunteet ristiriitaiset: laulujen säestykseen satsaaminen oli jäänyt lieväksi, muutama haitarin luritus ja pari rumpujen vispausta ja kaikissa sähköpianon pimputusta – ei se ihan orkesterilta kuulosta. Ja tietysti harmittamaan jäi se, että laulaja kerta kerran jälkeen lauloi väärillä sanoilla – sanoituksen opettelu oli unohtunut, virheet jäi levyllekin, ja sehän se hiljaa korpeaa, vaikkei kuuntelijat mokia ehkä edes huomioikkaan. No, olihan myös nuottien tekeminen unohtunut itse säveltäjältäkin. Summa summarum: paljon oli, ehkä liiankin paljon, yritetty tehdä itse, oli haukattu kaakusta liian paksu siivu (36 sävellystä, vaikka 12 olisi riittänyt mainiosti, etenkin kun säestyksiin/sovituksiin ei satsattu). Lopputuloksena on finaali-levy, jossa on 12 sävelmää ja sanoitusta, esitettynä ja säestettynä niin, että kuuntelijalle jää samanlainen maku kuin joisi köyhän talon kahvia ja sitäkin laimennettuna. Säveltäjä-pianisti Petri Hirvonen teki projektissa miehen työn, hänen ei tarvitse hävetä, eikä tarvitse hävetä laulajien eikä muiden sukulaisten ja ystävien, jotka olivat apuna. Hävetä täytyy maakunnan yrittäjien, kuntien (ei Outokummun, ei Polvijärven) ja etenkin median (Karjalainen, Yle Joensuu, ja muut paikallisradiot ymv. tilulii-viestittäjät), jotka loistivat poissaolollaan konserteissa ja jotka säästivät palstamillimetrejään muille jutuille (kaahareille liikenteessä, juopoille….) kuin maakunnan kulttuuritapahtumalle, jossa vielä tuoksui aidon ihmisen hiki, luomisen tuska ja talkoolla tekemisen ilo ja riemu, ja jossa oli hand made -makua. Ihmettelen, eikö nykyaikana toimittajat enää tee kenttätyötä, pelottaako lähteä tuuleen ja tuiskuun pois lämpimästä toimituksen huoneesta, jossa ei kampaus mene sotkuun syysmyrskyssäkään? Mukavaahan siellä on kahvitella ja tietokonepelejä pelailla aikansa kuluksi – samapa tuo mitä maakunnassa amatöörit puuhaa? No, jos ei muuta iloa koko projektista, ainakin Teosto – Musiikintekijöiden järjestö hyppii tasajalkaa: tulihan 36 uutta sanoittajaa, jäsentä, à 124 euroa, mikäli sanoittajat haluavat pitää teostensa oikeuksista kiinni. Ja kokemustahan kaikille kertyi – jospa jo tulevina vuosina Karjalan korpien kätköistä uskaltautuisi esiin myös soittajia, yhtyeitä sekä rahakkaita ponsoreita. Muuten mielenkiinto lopahtaa vieläkin pahemmin kaikilta tahoilta, ja tämäkin kulttuuripläjäys kuulostaa enemmänkin tuhnulta…

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *