Väärää politiikkaa

A A
30.7.2011 14:17 Erkki Virtanen

Politiikkaa on aina väärää!

Tämä totuus ei ole peräisin Varkauden torilta, Internetin keskustelupalstoilta eikä perussuomalaisten puolueohjelmasta. Sen lausui julkisuuteen 1970-luvun lopulla silloinen pääministeri Mauno Koivisto.

Kahdeksan vuotta oppositiokansanedustajana tekee helpoksi yhtyä Koiviston näkemykseen. Kahdeksan vuotta olin sitä mieltä, että vaikka sokea kana (hallitus) toisinaan onnistuikin löytämään jyvän (oikea lakiesitys), niin pääsääntöisesti sen täytyi olla väärässä, koska se oli hallitus ja minä oppositiopuolueen kansanedustaja.

Nyt olen viimeisen kahden kuukauden ajan ollut yhden kuukauden hallitusneuvottelija ja toisen kuukauden hallituspuolueen kansanedustaja ja taas näyttää siltä, että politiikka on jälleen väärää. Nyt en tosin itse ole yhtä vakuuttunut politiikan vääryydestä kuin aiemmin. Syy on se, että koen hieman ongelmalliseksi väittää vääräksi politiikkaa, jota olen juuri ollut itse muotoilemassa.

Samaa ongelmaa ei ole esiintynyt niillä perussuomalaisten ja keskustan kansanedustajilla, jotka oppositiosta ovat ladanneet täyslaidallisia kohti hallitusta ja sen ohjelmaa. Siinä puuhassa perussuomalaisia ei ole lainkaan vaivannut se, että heitä jopa kahdesti suorastaan rukoiltiin Säätytalolle kirjoittamaan parempi hallitusohjelma. Keskusta puolestaan perinteiseen oppositiotapaan maistelee happamiksi hallitusohjelman pihlajanmarjat. Vaivaa ei juuri synny siitä, että ohjelma sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on merkittävästi alkiolaisempi, kuin ne ohjelmat, joita keskusta itse on ollut viimeisissä johtamissaan hallituksissa toteuttamassa.

Oppositio on oppositio ja hallitus on hallitus. Hallituspuolueille harjoitettava hallituspolitiikka on tietenkin oikeaa ja oppositiolle se on väärää. Näin se on ollut ja tulee aina olemaankin. Sopeutumisvaikeuksia syntyy siirtymävaiheessa, kun edustajat joutuvat jyrkentämään tai loiventamaan puheitaan sen mukaan, siirtyvätkö oppositiosta hallitukseen vai hallituksesta oppositioon.

Suurempi ongelma poliitikoille saattaakin tulla siitä, etteivät äänestäjät enää suostu ymmärtämään näitä "siirtymiä" ja niihin liittyviä selityksiä yhtä helposti kuin aiemmin. Äänestäjä voi kysyä ehdokkaaltaan tämän kannalta ikävästi, että miksi sinä nyt oppositiossa vaadit sosiaaliturvan parantamista, kun et sitä hallituksessa ollessasi hoitanut. Tai miten sinä nyt hallituksessa leikkaat kunnilta, kun oppositiossa niin topakasti kuntien palveluita puolustit?

Politiikan johdonmukaisuuden kannalta vastaus on helppo, mutta äänestäjien miellyttämisen kannalta vaikea: politiikkaa on tarkasteltava kokonaisuutena. Hallituksen on kannettava vastuu siitä, että politiikka ja ennen kaikkea talous pysyvät kunnossa. Se on hallitusten ikiaikainen tehtävä. Niiden on tarvittaessa tehtävä myös ikävät päätökset. On tehtävä "väärää" politiikkaa. Itse asiassa koko eurooppalaisen rahoituskriisin ydin on siinä, että joissakin maissa on lipsuttu liikaa "väärästä politiikasta". Ei ole huolehdittu siitä, että tulot riittävät menoihin ja on velkaannuttu liikaa. Ja kas kummaa: taas kerran köyhin kansaa maksaa kaikkein kipeimmin...

Politiikassa on ensisijaisesti kyse voimavarojen jaosta. Julkisten palvelujen kuten terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja koulutuksen tuottamiseen tarvitaan rahaa. Sen rahan keräämisestä ja jakamisesta ne Säätytalonkin ankarimmat väännöt käytiin. Esimerkiksi perusturvan parantamisesta vallitsi asiaa käsitelleessä hyvinvointiryhmässä, jossa itsekin työskentelin, varsin laaja yksimielisyys. Erimielisyys syntyi siitä, kuinka paljon rahaa johtoryhmä halusi antaa meidän käytettäväksemme tilanteessa, jossa julkisen talouden epätasapainoa - sitä surullisen kuuluisaa kestävyysvajetta - piti supistaa.

Siinä tilanteessa kysymys oikeasta tai väärästä politiikasta korvautuu kysymyksellä, onko politiikka riittävää. En ole huomannut, että kukaan olisi julkisuudessa iljennyt väittää Säätytalolla päätettyjen perusturvan parannusten olleen väärää politiikkaa. Sen sijaan monenkin mielestä päätetyt korotukset ovat riittämättömiä.

Vaikka hallitusohjelmaan kirjatut perusturvan parannukset ovat suurimmat yli 40 vuoteen, ja vaikka ne ovat tässä taloudellisessa tilanteessa lähes uskomattomat, ovat ne minunkin mielestäni riittämättömät. 340 miljoonan euron lisäksi me olisimme tarvinneet vielä ainakin 60 miljoonaa työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamiseen ja toimeentulotuen perusosan korottamiseen 60 eurolla. Vielä Säätytalolla emme näissä tavoitteissamme onnistuneet, mutta vasemmisto meni hallitukseen, jotta ne vielä tällä kaudella toteutuisivat. Oppositiossa siihen ei ole mitään mahdollisuuksia.

Tarvitaan entistä parempaa "väärää" politiikkaa!

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton kuopiolainen kansanedustaja.